keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Peloton vauhtikone Antonio Leitao on poissa

Eräs raasto.comin toimituksen toimittaja Z:n idoleista, Portugalin Antonio Leitao siirtyi autuaammille juoksuradoille vain 51-vuotiaana. 5000 metrin spesialisti ja totaalisen armoton vetojuhta Leitao nousi huipulle vuonna 1982 22-vuotiaana juoksemalla 5000 metriä 13.07.70. Parhaiten hänet kuitenkin muistetaan Los Angelesin olympiakisojen 5000 metrin finaalista vuodelta 1984, jossa portugalilaiset olivat päättäneet murskata vastustajansa hirveällä matkavauhdilla säpäleiksi. Ezequiel Canario veti ensimmäisen kilometrin 2.37.22, minkä jälkeen Leitao siirtyi kärkeen. Hän jauhoi keulassa kierros toisensa jälkeen (2000m 5.17.77, 3000m 7.59.24, 4000m 10.38.76) yhä harvenavan joukon peesatessa takana, kunnes viimeisen kierroksen lähtiessä Leitaon mukana oli enää kaksi miestä, Marokon pikajuna Said Aouita ja Sveitsin turboahdettu kello Markus Ryffel. Lopun välienselvittelyssä voittajaksi juoksi Aouita ajalla 13.05.59, hopeaa otti Ryffel (13.07.54) ja pronssia Leitao (13.09.20). Vaikka Leitaolta ei enää kiri lopussa irronnut hurjan vauhtisoolon jälkeen, hän juoksi kuitenkin viimeiset 800 metriä aikaan 1.58.9. Se oli varsin kelvollista kyytiä mieheltä alku- ja välierien jälkeen, viimeiset 4 kilometriä finaalissa keulassa raastaen. Se oli kova veto myös siihen nähden, että siihen aikaan 5000 metrin ME oli 13.00.41. Noin peloton vauhdinpito arvokisajuoksussa ei voinut olla vaikuttamatta kilpaa televisiosta seuranneeseen 10-vuotiaaseen raaston penikkaan.

Tuo 5000 metrin olympiapronssi jäi Leitaon ainoaksi arvometalliksi. Muutenkin hän taisi jäädä tuon ajan portugalilaisista juoksijoista puhuttaessa Carlos Lopesin, Fernando Mameden ja Rosa Motan varjoon. Muista miehen sijoituksista mainittakoon vuoden 1983 Helsingin MM-kisojen 10. tila (jossa hidasvauhtinen alku ei sopinut vauhtikone Leitaolle ollenkaan - sinäkin vuonna hän juoksi vitosen 13.14.13) ja vuoden 1986 EM-kisojen viides tila (jossa Leitao yritti kovaa vauhdinpitoa Los Angelesin tapaan, mutta ei ollut tarpeeksi kova). Vuoden 1986 jälkeen (5000m 13.15.18) jalat sanoivat yhteistyösopimuksen Leitaon kanssa irti ja raihnaisilla työkaluillaan hän juoksi vielä seuraavana vuonna mielimatkansa 13.23.66. Miehen ura kansainvälisellä huipulla päättyi ennen vuoden 1988 Soulin olympiakisoja.

Leitaon salaisuus 5000 metrillä oli hirveä matkanvauhdinsieto, jonka hän harjoituksissa hioi huippuunsa. Hän ei ollut erityisen nopea vitosen huippumieheksi (1500m 3.38.2), mutta vauhtikestoa löytyi (3000m 7.39.69). Tästä matkavauhtimaksimikestosta vastustajat saivat 12 ja puolen kierroksen koitoksessa kärsiä lakkaamattoman harpaantumattomasti. Raasto.comi toivottaa raastokone Leitaon läheisille voimia surun keskellä.

[raasto.com]

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Seitsemän alle 2.08 Soulin maratonilla

Eteläkorealaiset ovat maratonhullua kansaa ja miksipä eivät olisi? Ovathan heidän maratonmiehensä voittaneet olympiakultaa vuosina 1936 (Kee Chung-Sohn), 1992 (Hwang Young-Cho), hopeaa vuonna 1996 (Lee Bong-Ju) ja pronssia vuonna 1936(Nam Sung Yong). Niinpä he laittoivat kunnolla paalua pöytään, jotta heidän pääkaupunkinsa Soulin maratonilla olisi kunnon rallatusta kehissä ja siellähän oli. Kävi nimittäin niin, että Kenian Wilson Loyanae oli tulessa kuin Molotovin coctail ja voitti 42 kilometrin ja siihen vielä päälle juostun 195 metrin kilvanjuoksun ajalla 2.05.37. On sanomattakin selvää, että se on Soulin maratonin reittiennätys. Loyanae oli kilvassa täysin piittaamaton tuskasta, mikä on mahdollista päätellä hänen väliajoistaan (5 km 14.56, 10 km 29.45, 15 km 44.46, 20 km 59.46, 25 km 1.14.46, 30 km 1.29.43, 35 km 1.45.14 ja 40 km 1.59.25). 35 kilometrin jälkeen vauhti siis kiihtyi huimasti ja lopun voittaja viiletti kuin tornado keskilännessä. Loyanale paransi aika lailla myös omaa ennätystään, joka ennen Soulin kilpaa oli 2.09.23.

Kukapa kilvassa tuli toiseksi? No, kukapa muu kuin Kenian James Kwambai ajalla 2.06.03. Hän ei tehnyt lähellekään omaa rekordiaan, sillä muutama vuosi sitten Rotterdamissa hän veti 2.04.27. Kwambai oli kuitenkin luultavasti kilvan jälkeen kohtalaisen tyytyväinen juoksuunsa, sillä pariin vuoteen maratoni ei ole ottanut häneltä oikein sujuakseen. Nyt kulkemattomuus oli poissa ja Kwambai sahasi maratonia halki, poikki ja pinoon kuin järkensä menettänyt metsuri.

Kolmantena maaliin ennätti Kenian kansalaisuutta tunnustava Eliud Kiptanui. 2.06.44 häneltä maratoniin kesti, mikä ei ole toissa vuonna 2.05.39 juoseen Kiptanuin oma rekordi, mutta kelpo veto kuitenkin maratonin maailmanmarkkinoilla. Loppukilometrit Kiptanui hakkasi kuin vailla kontrollia oleva timpuri.

Neljäntenä maalilinjan ylle vajosi herra nimeltään Philip Kimutai Sanga. Hänen kotomaansa on Kenia. Hän kulutti lähtölaukaukseta maaliin 2.06.51. Myöskään Sanga ei tehnyt omaa personaalista rekordiaan, sillä äijä on aiemmin leiponut 2.06.07. Joka tapauksessa hän höyläsi maratonia raivokkaasti kuin litran kahvia kitannut puuseppä.

Kilvan viides oli kenialainen veijari, nimeltään Felix Kipkemboi Keny tuoksella 2.07.31. Hänen juoksustaan ei voi olla muuta mieltä kuin että hän oli kova kuin Tex Willer kuulusteluissa. Keny teki myös oman ennätyksensä, sillä aiemmin hän oli juossut maratonin parhaimmillaan aikaan 2.07.36. "Huh-huh, onneksi en päällittänyt rekordia", kuulivat jotkut Kenyn puhisivan täydessä maratonrekordihelpottuneisuudessa.

Kuudentana maalisen linjan ylitti Charles Munyeki. Hänen passinsa kannessa lukee "Kenya". Mikä hänen aikansa muka oli? No, ei sen kummempi kuin 99999999999999999999999 kertaa pelejä ja leikkejä kovempi 2.07.41. Charles jäi aavistuksen rekordistaan, joka on Soulin kilvankin jälkeen 2.07.06. Joka tapauksessa hän oli Soulissa iskussa kuin dynamiittipötkö nuotiossa.

Jairus Ondora Chanchaima -niminen kaveri Kenian demokraattisesta tasavallasta hörppi maalissa urheilullista juomaa seuraavana. Moni maratonfani oli sitä mieltä, että poika on urheilullisen juomansa ansainnut. Jos juoksee maratonin läpi ajassa 2.07.43, niin jos ei mies voi sen jälkeen voi juoda urheilullista juomaa, niin koska sitten?

Kilvan kahdeksanneksi paras ei ollutkaan kenialainen. Ei suinkaan, vaan hänen kotimaansa on Eritrea. Kuka tahansa maratonsälli ei kyseessä ollutkaan, vaan jo vuonna 2008 maataan Pekingin olympiamaratonilla edistanut Yonas Kifle. Tällä kertaa hän laukkaloikkasi maratonin ajassa 2.08.51, mikä ei suinkaan ole miehen ennätys, mutta saattaa hyvinkin riittää näytöksi Eritrean olympiakomitealle Lontooseen. On selvää, että maratonin jälkeisillä päiväunilla Kifle alkoi haaveilemaan olympiamaratonista kuin poika naapurintytöstä. Muita kilvassa ei sitten alittanutkaan kahden tunnin ja kymmenen minuutin rajaa.

Soulin naisten kilvan voitto meni miesten tapaan itäiseen Afrikkaan. Maa oli kuitenkin eri, sillä voittaja Tadese Feyse tunnustaa Etiopian värejä. Hän juoksi maraisen tonin ajassa 2.23.26, joten jos joku sanoo hänen tulostaan waterlooksi, niin on väärässä kuin käyristetty vatupassi.

Etiopia sai kilvassa kaksoisvoiton, sillä toiseksi tuli Askale Tafa Magarsa. Hän juoksi 2.25.29, mikä on aika lailla perusveto hänen tasoisellaan maratonhipsuttarelle. Toki hän sahasi 42,195m kuin hallinnasta riistäytynyt metsäkone.

Kolmanneksi naaraiden maratonmittelössä tuli USA:n Serena Burla ajalla 2:28:27. Hän alitti ensimmäistä kertaa urallaan kahden tunnin ja siihen vielä päälle lisätyn 30 minuutin rajan. Häntä tosin varmaan korpesi hieman se, että hän ei aivan pystynyt laukkaamaan 42 kilometriä ja 195 metriä 3.30 minuuttia kilometriä kohden. No, todennäköisesti häntä ei kuitenkaan korvennut se yhtään, koska amerikkalaisena hän ei tiedä kilometreistä mitään, vaan laskee mailivauhtejaan into piukassa veisaamatta viis siitä, että suurimmassa osassa maapallon maista maileista ei tiedetä mitään, vaan lasketaan kilometrivauhteja into piukassa. Oli asia niin tai näin, jotkut maratofanit olivat kuulevinaan loppukilometreillä Burlan hengityksen vinkuvan kuin kapiaisen varusmiehille.

Kilvan viimeinen 2.30 alittaja oli isäntämaan edustaja Kim Sung Eun ajalla 2.29.53. Hän joutui kirimään 42 kilometrin paalulta maaliin hampaat irvessä, jotta ei tulisi päällitystä. On ilmeisen selvää, että koska päällitys oli noinkin lähellä, Sung Eun kieriskeli maalilinjan jälkeisessä kanveesissa hyvän tovin. Tämä on siinä mielessä sivuseikka, että kun nainen alittaa maratonilla 2.30 on selvää, että hän on karaistunut kuin auringonpalvoja Barentsinmerellä.

[iaaf.org & raasto.com]

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

NYCin puolikas

Taas lasketeltiin puolimaratonin jaloa otatusta Manhattanilla Central Parkista Trumpin rannoille. Ratki riemukasta puuhaa. Kun stream tarjosi kuvaa niin oli matkaa jaljella enaa 1.5 km, ja siina vaiheessa Kenian letkea Peter Kirui ja Etiopian Deriba "Asphalt" Merga kampesivat rinta rinnan kohti maalivaatetta.
- "Mergalla painaa", tuumi Kirui kun han irtosi loppukiriin reippaalla askeleella.

Kirui ylitti maaliviivan alle tunnissa, 59:39 ja veti Mergan, 59:48, samaan klubiin. Kiruilla oli jo tanssi paalla kun Feyisa Lilesa (60:45) ja Wesley Korir (61:19) seka juuri ammattilaiseksi siirtynyt maastokone Sam Chelanga (61:19) saapuivat maaliin. Muuan Meb Keflezighi kavi hakemassa nopeutta (61:40) ja Dathan Riztenhein (61:52) laaketta tammikuiselle maratonpettymykselle.

Naisten kisassa Etiopian Firehiwot Dado taittoi USA:ssa viihtyvan Uuden-Seelannin Kim Smithin rullauksen aika lailla kisan lopputiimoilla ja rullasi maaliin ajassa 68:35. Smith kellotti 68:43 ja ehti tsekkailemaan Kara Goucherin (69:12) kulkua ihan vain hetken verran. Suomen Laura Markovaara lioitti entista ennatystaan Hudsonissa ja kirjaa sen nyt numeroin 1:16:46.

[nyrr.org]

Juoksijat liekeissä Aktia-cupissa kuin nitrolla lämmitetty sauna

Kevään viimeinen Aktia-cup kipaisiin tuttuun tyyliin Vantaalla. Siellä oli tarjolla 10 kilometrin koetus sulalla tiellä. Voittajaksi juoksi Sjundeå IF:n vauhtikone Jarkko Hamberg ajalla 31.05. Hän oli vireessä kuin banjo. Tiukan vastuksen Hambergille antoi järjestävän seuran KU-58:n Tommi Hytönen tuloksella 31.14. Hän oli iskussa kuin rantagigolo turistirysässä. Pronssia tuulihousujensa taskuun sai HKV:n mies Aki Nummela. Mikä hänen aikansa sitten oli? No, mikäpä muukaan kuin 31.31. Hän oli kova kuin viikon seissyt puuro.

Myös mitalikolmikon takana juostiin aikamoisella harpalla. Tämä on mahdollista päätellä siitä, että neljänneksi sijoittui legendaarisen SaPu:n Julius Kiptoo ajalla 32.09. Hän oli lyönnissä kuin toimintasankari tappelufilmissä. Viidentenä maalisen linjan ylle 32.16 kuluttua lähtölaukauksesta vajosi henkilö, jolle vanhempansa antoivat nimeksi Martti Siikaluoma. Hän taitaa edustaa Kangasalan Kisaa. Hän oli kovempi kuin nahkakapinallinen kapakkatappelussa. Siitä ei kulunt kauaakaan, kun jo kuudentana maaliin saapunut Jaakko Leinonen, seura Ylikiimingin Nuijamiehet, vajosi kanveesiin. 32.20 häneltä siihen kesti. On päivänselvää, että Leinonen oli täynnä kestoa kuin bodaaja testoa.

Sjundeå IF:n toiseksi paras vallinneessa kilvassa oli itse Lipiäisen Late. Hän käytti aikaa 10 000 metriin 32.46. Se on osoitus siitä, että Lipiäinen on maantiellä kotonaan kuin metsuri korvessa. Kahdeksanneksi sijoittui VU:n oma poika Samuel Rautiainen. Hän takoi kuin sihteeri kirjoituskisassa, joten ei ole ihme, että hän piti 33 minuuttia pilkkanaan ajalla 32.54. Sitä piti pilkkanaan myös KU 58:n Jukka Salo tuoksellaan 32.56. Hänellä kulki kuin moottorisahalla risukossa. Kun Juha Järvelä sijoittui kymmenenneksi ajalla 33.10, se tarkoitti samalla sitä, että Sjundeå sai kolme miestä kymmenen parhaan joukkoon. Yhtä lailla se tarkoitti sitä, että Järvelä oli kovempi kuin metallia syövä rälläkkä. Myös seitsemän seuraavaa miestä alitti 34 minuuttia. Täten juoksu kulki heiltä kuin verenotto sairaanhoitajalta.

Kuinka sitten kävi naisten kilvassa? No, siellä KU 58:n maantiekonettaret Sari Juuti ja Sanna Kullberg ottivat kaksoisvoiton. 37.18 ja 37.38 heiltä siihen kului, joten he olivat kovempia kuin pakkasesta otetut marjat. Kolmannen sijan kesto CV:hensä sai ansioksi kirjoittaa KUU:n Tiina Puranen. Hän juoksi 38.07, eli hän oli kisassa kotonaan kuin tappajahai triathlonistiparvessa. Neljäs ja samalla viimeinen 39 minuutin alittaja oli JKU:n Katja Järvelä ajalla 38.41. Hän hakkasi maantietä kuin opettaja karttakeppiä. Seuraavat neljä naarasta alittivat kaikki 40 minuutin haamuisan rajan eli he vihasivat 40 minuutin päällitystä kuin rakennusmestari tasakattoa.

Niin oli Aktia-kappi juostu ja kohti kesää kulkevat elomme päivät. Päiväin pidentyessä juoksijat himoavat hyviä tuloksia kuin pyöräilijät satulaa, triathlonistit märkäpukua, sunnistajat suota tai palloilijat piirileikkejä.

[raasto.com]

maanantai 12. maaliskuuta 2012

Japanin olympiamaratonjoukkue valittu

Japani sai viime sunnuntaina viimeisenkin olympiakarsintamaratoninsa suoritettua, joten maanantaina se julkisti olympiajoukkueensa Lontooseen suorassa tv-lähetyksessä koko kansakunnan katsoessa valintatilaisuutta kaamea jännitys vatsanpohjiaan kouristaen. Joukkue, jonka tuo läpeensä maratonhullu maa lähettää Lontooseen on seuraava:

Miehet

Arata Fujiwara (s. 1981). Kun Fujiwara veti Tokiossa 2.07.48 ja voitti muun muassa Haile Gebrselassien oli selvää, että olympiajoukkueesta häntä ei enää syrjäytettäisi. Fujiwara oli lähellä olympiavalintaa jo neljä vuotta sitten, kun hän laukkasi täydessä tuntemattomuudessa 2.08.40. Se, miten Fujiwara juoksee Lontoossa, on kaikille täydellinen arvoitus. Hän on nimittäin erittäin epätasainen maratoonari. Välillä kulkee hyvin (2.07.48 Tokio 2012, 2.08.40 Tokio 2008, 2.09.34 Ottawa 2010, 2.09.47 Fukuoka 2008), välillä taas ei mihinkään (2.38.37 Lake Biwa 2007, 2.31.06 Berliinin MM-maraton 2009, 2.29.21 Tokio 2011, 2.23.10 Chicago 2008, DNF New York 2010). Japanilaiset maratonfanit toivovat, että maratonkapinallinen Fujiwaralla (lähti firmansa maratontallista lätkimään itsenäiseksi maratonyrittäjäksi 2010) olisi Lontoossa hyvä päivä.

Ryo Yamamoto (s. 1984). Yamamoto oli Japanin miesten olympiakarsintamaratonien suurin yllättäjä, sillä ennen Lake Biwassa juoksemaansa 2.08.44:ää hänen paras tuloksensa maratonin saralla oli kolme vuotta aiemmin juostu 2.12.10. Fujiwaran tavoin myös Yamamoto on ollut lyhyellä maratonurallaan aika epätasainen kaveri, sillä esimerkiksi vuoden 2010 Tokion maratonilla hän käytti 42195 metriin aikaa 2.22.32, eikä myöskään vuoden 2011 Hokkaidossa juostu 2.16.49 aiheuttanut maratonfaneissa hurraahuutoja. "Kunpa Yamamotolla olisi Lontoossa kulku päällänsä", miettivät japanilaiset maratonfanit täynnä maratontoivoa.

Kentaro Nakamoto (s. 1982). Moni poika ja tyttö luuli Nakamoton pelin olevan olympiavalintaa ajatellen pelattu, kun edellä esitelty Yamamoto nelisti hänen ohitseen Lake Biwan karsintakilvan viimeisellä 400 metrillä. Niin luuli Nakamoto itsekin tullessaan maaliin murskattuna miehenä, täydessä maratonpettyneisyydessä ajalla 2.08.53. Kazuhiro Maeda oli näet juossut Tokiossa 2.08.38, jonka monet arvelivat olevan riittävän kova tulos joukkueeseen. Eipä ollut, vaan valitsijoiden vaakakupissa painoi aika lailla Nakamoton kymmenes sija Daegun MM-maratonilla, joka toki oli eräs näyttöpaikoista olympiaedustuksesta kilvoiteltaessa. Niin vaihtui Nakamoton pettyneisyys riemuksi olympiavalinnan johdosta. Japanin olympiakolmikosta Nakamoto on ylivoimaisesti varmin maratoonari, sillä hänen seitsemästä maratonistaan yksikään ei ole ollut totaalinen waterloo.

Niin siinä sitten kävi, että Tokiossa 2.08.38 juossut Kazuhiro Maeda ei päässyt edes varamieheksi, vaan sen tittelin otti haltuunsa Daegun MM-maratonin seitsemänneksi nopein, Hiroyuki Horibata (s. 1986). Sohin veljesten valmentaman Horibatan kohtaloksi koitui lievä kulkemattomuus Lake Biwan karsinnassa, jossa hän hyytyi 35 kilometrin jälkeen kärkijoukosta aikaan 2.10.05. Horibatan ennätykseen (2.09.25) nähden hänen vetäisynsä Daegun kostessa MM-pätsissä aikaan 2.11.52 oli tosi kova suoritus, minkä myös valitsijat panivat merkille varamiehen paikan arvoisesti.

Naiset

Ei ole yllätys, että Japanin naisten olympiajoukkueeseen valittiin karsinnoissa nopeinta vauhtia esittänyt Risa Shigetomo (s. 1987), joka veti Osakassa taululle 2.23.23. Nuori Shigetomo on maratoonarina kokematon, sillä Osakan juoksu oli vasta hänen toinen maratoninsa. Debyytillään hän oli kiskaissut Lontoossa ajan 2.31.28.

Sen sijaan Yoshimi Ozaki (s. 1981) on maratoonarina huomattavasti kokeneempi. Tämä vuoden 2009 MM-hopeamitalisti muistetaan ehkä parhaiten siitä, että tuossa MM-kisassa hän pudotti vahingossa täyden juomapullon kädestään 30 kilometrin paalulla, mutta onneksi Japanin huoltojoukoissa oli mukana 8.18-estemies Yoshitaka Iwamizu, joka juoksi Ozakin kiinni ennen juottoalueen loppumista. Ozaki varmisti paikkansa juoksemalla Nagoyan maratonilla 2.24.14. Hänen ennätyksensä on vuonna 2008 Tokiossa juostu 2.23.30. Ozakilla on urallaan kaksi maratonepäonnistumista, Daegun MM-kisojen 18. tila ajalla 2.32.31 ja vuoden 2010 Lontoon maratonin 2.32.26, mutta toisaalta hän on juossut lopuilla kuudella maratonillaan kaikilla alle 2.27 ja kahdella niistä alle 2.24.

Jos ei Shigetomon ja Ozakin valintoja voida pitää yllätyksenä, sitäkin suurempi yllätys on Ryoko Kizakin (s. 1985) valinta. Kizaki tosin voitti ensimmäisen kolmesta karsintakilvasta, Jokohaman naisten maratonin, mutta hänen aikansa siellä, 2.26.32, ei olisi millään uskonut olevan riittävä olympiavalintaa ajatellen. Sen alle nimittäin latoi Osakassa kaksi ja Nagoyassa peräti seitsemän japanitarta. Ilmeisesti Japanin valitsijat halusivat painottaa karsintakilvan voiton merkitystä kovempien aikojen sijaan. Kolme maratonia urallaan (kaikki alle 2.30) juossut Kizaki on melko kokematon maratoonaritar, mutta ainakaan hän ei ole tylsyttänyt konettaan jatkuvilla kantokuntoon vedetyillä maratonraastoilla.

Suuri yllätys maratonfaneille oli Daegun MM-maratonin viidenenksi parhaan, Yukiko Akaban (s. 1979) putoaminen varanaiseksi. Akaba tosin lievästi epäonnistui Nagoyan karsinnassa (2.26.08), mutta siltikin hänen aikansa oli siellä parempi kuin joukkueeseen valitun Kizakin. On myös muistettava, että Akaba on juossut urallaan kaksi kertaa alle 2.25 (ennätys vuoden 2011 Lontoosta 2.24.08) ja hänen nopeutensa (5000m 15.06, 10 000, 31.15, puolimaraton 1.08.11) on japanilaiseksi maratoonarittareksi harvinaista.

Tästä, kuten myös 2.24.28 ja 2.24.57 juosseiden Remi Nakazaton (kolmas Osakassa) ja Azusa Nojirin (kolmas Nagoyassa) pudottamisesta Kizakin sijaan käydään varmaan vielä Japanissa keskustelua. Jotkut varmaan kysyvät: miksi 2.26-maratoonari olisi parempi kuin 2.24-toonari tai MM-kisojen viidenneksi paras? Joka tapauksessa valinnat on tehty ja nyt alkavat joukkueeseen valitut keskittymään Lontooseen täydessä maratonkeskittyneisyydessä, toivottavasti koneessaan riittävästi maratonluottoa.

[japanrunningnews.blogspot.com, iaaf.org & raasto.com]

Manninen ja Takala puolimaratonrokkaavaisuudessa Haagissa

Talven aikana kovavauhtisia kilometrejä kuin puimuri horsmaa niittäneet Suomen ja Jyväskylän Kenttäurheilijain pojat Henri Manninen ja Miika Takala olivat puolimaratonkeskittyneisyydessä kuin velallinen veksittyneisyydessä. He eivät uponneet kuin kapiainen suohon. He juoksivat Haagin puolimaratonin Hollannissa. He eivät katkenneet kuin Mosse moottoritiellä. He olivat täynnä puolimaratonuhoa kuin röökaaja itsetuhoa. He eivät poikkinaistuneet kuin heinänkorsi tornadossa. He himosivat puolimaratonin ahmimista kuin Wall streetin pankkiirit omaisuuden kahmimista. He eivät särkyneet kuin pilvenpiirtäjätä pudotettu lasi. He olivat kovempia kuin kattilaan jämähtänyt puuro.

Täten ei ollut yllätys, että Mannisella ja Takalalla oli kilvassa päällänsä kulkevaisuus kuin työpaikkakiusaajalla ulossulkevaisuus. He sivuuttivat viiden kilometrin paalun ajoissa 15.05 ja 15.24. He eivät hyytyneet kuin blizkrieg Ukrainan aroille. He ohittivat 10 kilometrin paalun 30.24 ja 31.27 kuluttua lähtölaukauksesta. He eivät katkenneet kuin jenkit namissa. Heidät nähtiin 15 kilometrin laatan yllä ajoissa 45.53 ja 47.28. He eivät sakanneet kuin puna-armeija Raatteen tiellä. He olivat maalissa kellojen näyttässä 1.04.13 (Manninen, oma ennätys) ja 1.06.34 (Takala, oma kaikkien aikojen toiseksi paras). Heidän juoksunsa ei tökännyt kuin moottorikelkka hiekkaan. He olivat kilvassa ydinpommista selviävää torakkaakin sitkeämpiä. He eivät hämärtyneet kuin yritysjohtajan oikeustaju. Kunhan ilta sitä vastoin hämärsi, he olivat puolimaratononnellisuudessa kuin ay-aktiivi ponnellisuudessa.

[Z]

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Kova Japanilaistaso Nagoyan naisten maratonilla

Nagoyan naisten maratonilla oli jaossa viimeiset liput ja laput Japanin joukkueeseen Lontoon olypiamaratonille. Ennen kilpaahaan edellisissä karsintakoitoksissa parhaat maratontulokset olivat veivanneet Risa Shigetomo (2.23.23 Osakassa), Azusa Nojiri (2.24.57 Osakassa) ja Ryoko Kizaki (2.26.32 Jokohamassa). Lisäksi vaakaupupissa painoi lyijyn tavoin Yukiko Akaban viides tila Daegun MM-maratonilla. Oli siis selvää, että Nagoyassa raastottaret olivat maratoninnoissaan kuin kännikala viinoissaan.

Kilvasta ei kuitenkaan tullut Japanin maratonjuhlaa, sillä voittajaksi juoksi Venäjän Albina Mayorova omalla ennätyksellään 2.23.52. Mayorova ei todellakaan ollut ensi kertaa eläissään tekemisissä maratonin loputtoman tuskan kanssa, sillä pitkällä maratonurallaan hän on takonut alle 2.30-aikoja jo vuosikymmenen ajan. Nagoyan juoksullaan hänellä on oivat mahdollisuudet päästä Venäjän joukkueeseen kesän olympiamaratonille, joten ei ollut ihme, että Mayorova oli maalissa maratontyytyväisyydessä kuin kasan käpyjä kerännyt orava.

Toisena maaliin ennätti vuoden 2009 Berliinin MM-maratonin hopeamitalisti Yoshimi Ozaki Japanista ajalla 2.24.14. Viime kesänä Daegun MM-maratonilla kulkemattomuudesta kärsineelle Ozakille tulos oli varmaan jonkinlainen helpotus, vaikka hänen tasoiselleen maratonkonettarelle 2.24-tulokset ovat perusvetoja, eivätkä suinkaan häikäisevän loisteliaita maratontaideteoksia. Joka tapauksessa Ozaki on niin kova raastamaan, ettei edes hammaslääkärin timanttipora pysty hänen purukalustoonsa, joten tällä ominaisuudellaan hän todennäköisesti kiilasi itsensä Japanin olympiajoukkueeseen. Siellä hänellä on kunnossa ollessaan mahdollisuus olla kilvan jälkeen palkintojenjaossa arvometallia kaulassaan.

Lähellä olympialippua on myös kolmanneksi sijoittunut Japanin Remi Nakazato persoonallisella rekordillaan 2.24.28. Hän paransi aiempaa rekordiaan yhdellä sekunnilla. "Huh-huh, onneksi ei tullut rekordipäällitystä", kuulivat jotkut Nakazaton maalissa puhisevan. Viime kesänä Daedun MM-maratonilla Nakazato sijoittui kymmenenneksi, joten hän on niin kova raastamaan, ettei monikaan häntä pysty siinä haastamaan.

Armoton on neljänneksi sijoittuneen Japanin Yoko Shibuin (2.25.02) kohtalo. Maailman maratonhuipulla jo 12 vuotta juosseen ja ennätyksekseen vuonna 2004 Berliinissä 2.19.41 hipsutelleen Shibuin kohtaloa eivät voi olla maratonfanit säälimättä. Näyttää siltä, että jo kolmannen kerran peräkkäin Shibui on putoava maansa olympiajoukkueesta katkeran vääjäämättömästi. Maratonfanien tuskaa varmasti lisää myös, kun he muistavat roska silmissään ja kutiseva pala kurkussaan Shibuin katkeran itkun tämän hävittyä vuoden 2001 Edmontonin MM-maratonin prossikamppailun loppukirissä Venäjän Svetlana Shakharovalle. On selvää, että Shibui oli nagoyan maalissa täydessä maratonpettyneisyydessä, vain maratonpettyneisyydessä, eikä missään muussa kuin maratonpettyneisyydessä. Maratonfanit voivat vain toivoa, ettei Shibui heittäytisi kilvan jälkeen itsetuhoiseksi.

Japanin naisten kova taso Nagoyassa jatkui myös Shibuin maaliin saapumisen jälkeen. Viidentenä nimittäin maalisen linjan ylle vajosi Mai Ito elämänsä tähän mennessä parhaalla maratontuloksella 2.25.26. Nuori Ito paransi entistä ennätystään puolisentoista minuuttia, joten hänen on turha olla maalissa olympiapaikan lipeämisestä huolimatta kovinkaan ylenpalttisessa maratonpettyneisyydessä, vaikka tietysti olympiapaikan lipeäminen korpeaa Iton tasoista maailman ehdotonta huippuluokan menijätärtä kuin napalmilla lämmitetty sauna.

Kisan kovin naaras taustoihin nähden oli kuitenkin kuudenneksi sijoittunut, Japanin kotimaakseen tunnustava Mizuki Noguchi, joka sai 42 kilometriä yhdistettynä 195 metriin päätökseen 2.25.33 kuluttua lähtölaukauksesta. Tämä vuoden 2004 olympiavoittaja ja Japanin ennätysnainen (2.19.12) on viimeiset neljä vuotta kärsinyt niin hirveistä vammoista, että ne olisivat lannistaneet vähäpätöisemmän juoksijan kuin wall streetin pankkiirit köyhälistön. Noguchi pystyi nyt juoksemaan ensi kertaa maratonin maaliin yli neljään vuoteen ja vieläpä aikaan 2.25! Tähän ei moni ennen kilpaa uskonut varsinkaan, kun Noguchin viimeisin vamma pakotti hänet vetäytymään pari kuukautta sitten juostulta Osakan naisten maratonilta. Se, että hän pystyy loputtoman vammakirteen jälkeisellä puutteellisella harjoittelulla vetämään 2.25 on sellaista, jota ihmisjärki ei voi käsittää ja se on osoitus siitä, kuinka ylivertainen lahjakkuus Noguchi on. Jatkuvat comebackit jatkuvien vammojen jälkeen ovat osoitus siitä, että Noguchi rakastaa maratonharjoittelua kuin kapiainen karjoittelua.

Kilvan seitsemänneksi juossut Ukrainan maratonässätär Olena Shurkhno (2.25.49, oma ennätys) todennäköisesti nähdään Lontoon olympiamaratonilla, sillä tuskinpa Ukrainasta tulee kolmea häntä kovempaa maratonkonetarta, jotka voisivat syrjäyttää hänet isiensä maansa juokkueesta. Myös kahdeksanneksi sijoittuneella Japanin Yukoko Akaballa (2.26.08) on pienet mahdollisuudet olympiajoukkueeseen, riippuen siitä, millä tavoin Japanin olympiakomitea painottaa hänen viime kesäistä Daegun MM-maratonin viidettä tilaansa. Selvää kuitenkin on, että hänen Naogoyan kilpansa oli sekä Akaballe että valtsijoille raaka pettymys, sillä jos hän olisi juossut pari minuutia kovempaa, häntä ei syrjäyttäisi olypialaisesta joukkueesta kukaan. Älköön kukaan kuitenkaan väittäkö, etteikö Akaba saisi maratonista kiksejä kuin strutsi munista.

Akaban vielä puhkuessa maalissa maratonpettyneisyyttään, seraavana maaliin saapui Japanin Yoko Miyauchi. 2.26.23 kuluttua lähtölaukauksesta tämä tapahtui. Tulos oli Miyauchin paras kuuna päivänä ja antaa hänelle varmaan maratonluottoa tulevaisuutta varten. Maraton on Miyauchin valitsema tie, joka kohti onnelaa häntä vie. Näin on epäilemättä asian laita myös kymmenenneksi sijoittuneella Japanin Misaki Katsumatalla. Hänkin näet leipoi kisassa persoonallisen rekordinsa, mikä Nagoyan historiankirjoihin jää tuloksena 2.28.01.

Tuloksisessa luettelossa sijalta 19. löytyy vuoden 2000 olympiamaratonin hopeamitalisti ja vuoden 2001 maailmanmestari Romanian Lidia Simon (2.33.41) sekä sijalta 22. kenialainen, vuosien 2004 ja 2008 olympiamaratonin hopeamitalisti, sekä vuosien 2003 ja 2007 maailmanmestari Catherine Ndereba ajalla 2.35.08. Tänä vuonna 40-vuotiden sarjaan siirtyvälle maratonlegenda Ndereballe tulee tekemään tiukkaa, mikäli hän meinaa rikkoa Venäjän Ludmila Petrovan N40 ME:n 2.25.43. Vain kohtalo tulee kertomaan, kuinka hänen on sen suhteen käyvä.

[iaaf.org & raasto.com]

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Tuskaa pidettiin pilkkanaan Lake Biwan maratonilla

Lake Biwan maraton kipaistiin Japanin Otsussa, Biwajärven rannalla. Siellä moni himosi maratonjuoksua kuin hienohelma parfyymin tuoksua. Siellä maratonfanit toivoivat maratontrilleriä kuin huumehörhöt pilleriä. Siellä arvostettiin pelejä ja leikkejä yhtä paljon kuin työläiset suuryritysten johtajahyppyheikkejä. Siellä moni inhosi huonoja kuin -vertauksia kuin nurmipora tuli ja liike -kertauksia.

Japanilaisittain kilvan suurin pettymys saatiin jo ennen kisaa, kun kansan suosikki, viime olympialaisissa pahasti epäonnistunut, mutta seuraavana vuonna MM-kisoissa kuudenneksi juossut Japanin puolimaratonin ennätysmies (1.00.25) ja maratonin parhaimmillaan aikaan 2.07.13 juossut Atsushi Sato joutui jäämään pois kilvasta telottuaan jalkansa maratontreeneissä. Se tarkoitti samalla sitä, että Saton peli olympialaisia ajatellen on pelattu, sillä Lake Biwan koitos oli Japanin viimeinen olympiakarsintakilpa Lontooseen. Luultavasti se oli myös Saton viimeinen mahdollisuus ylipäätään edustaa synnyinmaataan olympian kentillä.

Voiton Lake Biwassa vei Japanissa asuva kenialainen, Seiko-firman maratontallissa leipänsä tienaava Samuel Ndungu ajalla 2.07.04. Se oli uran ensimaratoniksi varsin kelvollinen veto. Luultavasti hän oli maalissa jonkinlaissa maratontyytyväisyydessä, eikä kenenkään ole syytä väittää hänen tulostaan waterlooksi.

Hopeaa kaulaansa sai Euroopan mies, Puolan kansalainen, olympiahimoissaan kärvistelevä Henryk Szost maansa ennätysajalla 2.07.39. Ilmeisesti Szost luki raasto.comin Tokion maratonin kisaraportin viikko sitten ja ajatteli osoittaa vääräksi siinä esitetyn väitteen, että Viktor Röthlin olisi Euroopan paras maratoonari tällä hetkellä. Lake Biwan ajallaan Szost raapaisi aiemmasta maratonrekordistaan, viime syksynä Frankfurtissa juostusta 2.09.39:stä aikamoisen siivun pois. On täysin tarpeetonta sanoakaan, että Szost oli kilvan jälkeen täydessä, vain täydessä, eikä missään muussa kuin täydessä maratononnellisuudessa.

Pronssimitali kaulassaan kilvan jälkeen Biwajärveen uimaan pulahti herra nimeltään Abdellah Tagharrafet Marokon kuningaskunnasta. Hän sai maratoninsa päätökseen ajassa 2.08.37. Se ei ollut aivan Abdellahin maratonrekordi, sillä hän niisti Bilbaossa viime vuonna 2.08.21. Tagharrafetillä saattaa tehdä tiukkaa mahtua Marokon olympiajoukkueeseen Lake Biwan tuloksellaan.

Kilvan paras isäntämaan edustaja oli Ryo Yamamoto omalla ennätyksellään 2.08.44. Se saattaa juuri ja juuri riittää Japanin olympialippuun, riippuen maan olympiakomitean maratonaivoituksista. Joka tapauksessa nuori maratonhurjimus Yamamoto paransi rutkasti omaa ennätystään, sillä ennen Lake Biwan kisaa hän oli juossut 42 kilometriä lisättynä 195 metrillä parhaimmillaan aikaan 2.12.10.

Yamamoto kävi tiukan taiston parhaan japanilaisen tittelistä ja samalla luultavasti viimeisestä olympiapaikasta Kentaro Nakamoton (2.08.53) kanssa. Viime kesänä Daegun MM-maratonilla kymmenenneksi sijoittunut Nakamoto oli ennen tätä juossut maratonin parhaimmillaan aikaan 2.09.31. Omasta ennätyksesään huolimatta Nakamoto oli varmaan maalissa pienessä maratonpettyneisyydessä, sillä on selvää, että hänen tasoisensa maratonveijari ei tavoitellut kilvassa mitään muuta kuin olympialippua.

Myös kolme seuraavaksi maaliin ennättänyttä kaverusta, Tomoyuki Morita (2.09.12), Takashi Horiguchi (2.09.16) ja Masashi Hayashi (2.09.55) tekivät oman persoonalliset rekordinsa. Morita siksi, että se oli hänen ensi maratoninsa ja Horiguchi ja Hayashi siksi, että ennen tätä he olivat juosseet maratonin parhaimmillaan aikoihin 2.12.05 ja 2.11.17. Horiguchi ja Hayashi ovat tahkonneet maratoneja jo vuosikausia ja heiltä on odotettu kovia maratontuloksia, mutta jokin on aina johtanut maratonpettyneisyyteen. Vihdoinkin miehet saivat aikaisesi kunnon maratononnistuneisuuden puhkaisemalla 2.10 -muurin kuin nasta ilmapallon.

Kilvan suurin pettymys oli viime kesänä Daegun MM-kisoissa seitsemänneksi sijoittununeen legdendaaristen Sohin veljesten valmentaman Hiroyuki Horibatan juoksu. Hän sakkasi kuin poliitikko tietäväisyydessä. Hän hyytyi kuin kenraali etulinjassa. Hän kanttasi kuin työnjohtaja lapionvarressa. Hän sijoittui vasta 11:nneksi 2.10.05 kuluttua lähtöaukauksesta, mikä tarkoittaa armottoman vääjäämättömästi sitä, että Horibata seuraa Lontoon olympiamaratonin kotoisalta sovahtaan 100 prosenttisessa maratonsurussa.

Kun Lake Biwan maratoni oli saatu juostua voitiin todeta, että maraton pitää maratonfanit järjissään kuin kala kalamiehen särjissään.

[japanrunningnews.blogspot.com, iaaf.org & raasto.com]