Naisten olympiamaratonin voitto Etiopiaan

Lontoon naisten olympiamaraton oli totta vieköön komea maratonkilvoittelu. Kuinka niin oli? No niinpä niin oli, että kuusi naista juoksi alle 2.25, kymmenen naarasta alle 2.26, peräti 29 maratonkissaa alle 2.30 ja 54 kilpailijatarta alle 2.35! Naisten maratontaso on siis maailmassa hurjasti laventunut, leventynyt ja levistynyt. Tällaista tason laajuutta ei ole nähty milloinkaan yhdelläkään naisten maratonilla. 1990-luvulla kovana kansainvälisenä rajapyykkinä pidetty 2.30 ei siis ole nykyisin enää naisille kummoinenkaan tulos, siis ehdottomasta kansainvälisestä huipputasosta puhuttaessa. Kilvoittelu naisten maratonjuoksussa on siis erittäin kovaa ja laajaa, eikä sitä voi edes verrata peleihin ja leikkeihin, eikä ole koskaan voinutkaan. 

Tällä kertaa naisten maratonkultamitali meni Etiopiaan, sillä voittajaksi juoksi Tiki Gelana ajalla 2.23.07. Näin hän rikkoi Japanin Naoko Takahashin nimissä olleen olympiaennätyksen 2.23.14 vuodelta 2000 Sydneyn olympiamaratonilta. Gelana ratkaisi kultamitalin voimakkaalla viimeisen 2,2 kilometrin rynnistyksellä, jonka hän tykitti peräti 6.58:aan. Harvoin maratonfanit ovat nähneet naisten juoksevan 40 kilometristä maaliin alle seitsemän minuutin, mutta nytpä näkivät. Kukaan ei kuitenkaan voi sanoa Gelanan voittoa yllätykseksi hänen kevään Rotterdamin juoksunsa (2.18.58) jälkeen. Voitollaan hän piti mainiosti yllä Etiopian naismaratonperinteitä, sillä Fatuma Roban voittaessa Etiopian ensimmäisen naisten maratonin olympiakullan vuonna 1996 Atlantassa, Gelana oli iältään vajaat yhdeksän vuotta. Siitä asti etiopialaiset ovat odottaneet naaraidensa voittavan olympiakultaa kuumeen kaltaisen horkan kourissa, mutta kerta toisensa jälkeen he ovat joutuneet poistumaan maratonkisakatsomosta maratonpenkkiurheilupettyneisyydessä. Nyt etiopialaiset maratonfanit sen sijaan saavat olla maratonpenkkiurheiluonnellisuudessa.

Hopeaa kilvan jälkeisessä palkintojoenjaossa kaulaansa sai Kenian Priscah Jeptoo ajalla 2.23.12. Hän on Kenian kisakolmikosta ainoa, joka ei ole alittanut maratonilla 2.20-rajaa, mutta niinpä vain etukäteen keniattarista huonoimman tuloksen juossut raastotar oli joukkueensa paras. Tämä kuvaa oivalla tavalla sitä, että tilastoajoilla ei ole välttämättä maratonilla ylenpalttisen suurta merkitystä moniin muihin yleisurheilulajeihin verrattuna. On täysin selvää, että Jeptoo oli kilvan jälkeen aikamoisessa maratontunteellisuudessa.

Pronssia ei ottanut Etopian eikä Kenian edustaja, vaan Venäjän kotimaakseen tunnustava Tatjana Petrova Arkhipova (2.23.29). Hän juoksi kilvassa oman persoonallisen rekordinsa. Jos oli pieni yllätys, että Jeptoo oli kenialaisista paras, paljon suurempi yllätys oli se, että venäläisten ykkönen oli Arkhipova, jonka rekordi ennen kilpaa oli Berliinissä viime syksynä juostu 2.25.01. Maratonkansa odotti venäläisistä kovimman olevan ilman muuta 2.18-naisen Lilia Shobukhovan, joka joutui kuitenkin keskeyttämään kilvan takareisivamman takia 100 prosenttisessa maratonpettyneisyydessä. Valtavassa maratonpettyneisyydessä kilvan jälkeen oli luultavasti myös neljänneksi sijoittunut Kenian Mary Keitany, joka keväällä latoi uudeksi Kenian ennätykseksi 2.18.37. Tällä kertaa Keitany hyytyi kuitenkin 40 kilometrin jälkeen kuin pohjaan palanut puuro, sillä hän hävisi viimeisellä 2,2 kilometrillä voittajalle 49 sekuntia ja pronssinaisellekin lähes puoli minuuttia!  

Kukapa sijoittui kilvan viidenneksi? No, kukapa muukaan kuin Ukrainan Tetjana Gamera-Shmirko. Hän juoksi ajan 2.24.32, joka on paitsi naisen oma ennätys, myös uusi Ukrainan ennätys. Omaa rekordiaan Gamera-Shmirko parasi aika lailla, sillä ennen Lontoon olympiakoitosta hän oli juossut maratonin parhaimmillaan aikaan 2.28.14. Lisäksi hän sijoittui viime kesänä Daegun MM-maratonilla 15:nneksi. Gamera-Shmirkon juoksu on jälleen eräs osoitus maraton viehättävyydestä, sillä maratonilla ja vain maratonilla sekä ainoastaan maratonilla hänen tekemänsä juoksu on mahdollinen, jossa 30 kilometrin 18:nnelta sijalta noustaan maaliin tultaessa viidennelle sijalle. 

Kuudentena maaliin saapui viime vuosien tasaisin arvokisajyrä, Kiinan Xiaolin Zhu. Hän pisti tällä kertaa martyn ja tonyn kumoon ajassa 2.24.48. Tälle Osakan MM-kisojen ja Pekingin olympiakisojen neloselle, Berliinin MM-kisojen viitoselle sekä Deagun MM-kisojen kuutoselle soisi vielä joskus arvokisamitalin, niin varma maratonkonetar hän on. Onnekseen hän on sentään päässyt aiemmin maistamaan mitalin makoisaa makua. MM-kisojen yhteydessä juostussa maratonin maailmancupin joukkuekisassa 

Jos joku väittää, että Portugalin Jessica Augusto juoksi Lontoon olympiamaratonilla huonosti, hän puhuu kyllä 100 prosenttista palturia. Seitsemäntenä maalin jälkeiseen maratonkanveesiin vajonnut Augusto juoksi nimittäin erittäin hyvin. Moni tyttö ja aika moni poikakin sekoaisi maratononnesta, jos pystyisi juoksemaan maratonin yhtä kovaa kuin Augosto. Tällä kertaa 2.25.11 hänellä siihen kului. Se ei ole aivan 2.24.33 parhaimmillaan juosseen maratonladyn rekordi, mutta sairaalloisen kova maratontulos kylläkin.  

  

Myös kahdeksannelta tilalta löydämme eurooppalaisen naaman, sillä Italian Valeria Straneo riensi iloksemme maaliin varsin mukiin menevällä ajalla, 2.25.27. Itse asiassa Straneon aika on 999999999999 x kovempi kuin pelit ja leikit, puhumattakaan moottorin ulvottajista. Samat sanat voimme sanoa yhdeksänneksi sijoittuneen Venäjän Albina Majorovan maratonvedosta (2.25.38), eikä kymmenenneksi sijoittuneen USA:n Shalane Flanaganinkaan (2.25.51) tarvitse olla kilvan jälkeen pettynyt maratonsuoritukseensa. Toki viime olympialaisten 10 000 metrin pronssijuoksija Flanagan olisi saattanut sijoittua muutaman sijan korkeammallekin, ellei hän olisi pyrkinyt kilvan kuluessa väkisin mukaan kenialais-etiopialaiseen nykäykseen. 

11:nneksi sijoittui vuoden 2007 10 000 metrin MM-pronssinaisen, USA:n Kara Koucher (2.26.07), 12:nneksi komean Namibian ennätyksen juossut Helalia Johannes (2.26.09, ilmeisesti ensimmäistä kertaa alle 2.30), 13:nneksi Portugalin Marisa Barros (2.26.13), 14:nneksi Saksan takavuosien World marathon Majors –hirmu Irina Mikotenko (2.26.44) ja 15:nneksi Uuden Seelannin raastotar Kimberly Smith (2.26.59). Japanilaisten maratonfanien pettymykseksi vasta sijalta 16 löytyy heidän parhaansa, Ryoko Kizaki tuloksella 2.27.16. Etukäteen ajatellen Kizakin (ennätys 2.26.32) piti olla heidän juoksijoista huonoin, mutta hänpä olikin paras. 

Moni varmaan miettii, kuka sijoittui olympiamaratonkoetuksen 17:nneksi. No, ei tarvitse miettiä enää, sillä hän on Australian passia kisakylän hotellihuoneessaan säilyttävä Lisa Jane Weightman. Hän juoksi kilvassa oman ennätyksensä 2.27.32, mitä enempää keneltäkään ei ole syytä maratonilla vaatia. ”Oma ennätys on aina oma ennätys, vaikka voissa paistaisi”, kuulivat kenties jotkut Weightmanin kilvan jälkeen lauleskelevan. Sijalta 18 löydämme Pohjoismaista edustusta, siitä pitää huolen Ruotsin Isabellah Andersson, joka saavutti maaliin 2.27.36 kuluttua lähtölaukauksesta. 19. nopein oli puolestaan Japanin Yoshimi Ozaki ajalla 2.27.43. Tämä saattoi olla 2.23-juoksijalle ja vuoden 2009 MM-hopeanaiselle pieni pettymys, mutta täydellinen maratonwaterloo se ei missään nimessä ole. Sijalla 20 maaliin saapui lopussa tosi pahasti katkennut Kenian Edna Kiplagat (2.27.52), joka oli aivan kärjen tuntumassa vielä 35 kilometrin viistalla. Sitä seuraava vitonen kuitenkin vei häneltä lähes 19 minuuttia ja viimeiset 2,2 kilometriä 40 kilometristä maaliin peräti 9.32. Sitkeästi keniatar kuitenkin taivalsi maaliin, kuten olympiamaratonin henkeen kuuluu. 

Mainittakoon vielä, että alle 2.20 juossut Etiopian Mare Dibaba oli armottoman kilvan 23. ajalla 2.28.48) ja kovat italialaiset Anna Incerti sekä Rosaria Console löytyvät sijoilta 29 ja 30 (2.29.38 ja 2.30.09). Tanskan Jessica Draskau-Petterson oli puolestaan 40. omalla ennätyksellään 2.31.43.  Etiopian alle 2.20-juoksija Aselefech Mergia taas oli 42. ajalla 2.32.03, joten ilman Gelanan voittoa kilpa olisi ollut etiopialaisille täydellinen waterloo kovista tilastoajoista huolimatta. Vuoden 2000 olympiahopeamitalisti, Romanian Lidia Simon oli 45. 2.32.46 kuluttua lähtölaukauksesta ja 79. Japanin 2.23-juoksija Risa Shigetomo (2.40.06). 86:nneksi sijoittui Romanian Constantina Dita (2.41.34), joka puolusti kilvassa olympiavoittoa ja joka on leiponut maratonin parhaimmillaan 2.21:een.

Suomen edustaja Leena Puotiniemi saavutti maalisen linjan heti Ditan jälkeen ajalla 2.42.01. Luultavasti takareisivaivat ovat sen verran syöneet Leenan harjoittelua ja saattoivat vaikuttaa myös kilvanjuoksuun, että tällä kertaa hänen ei ollut mahdollista juosta omaa persoonallista rekordiaan. Hänen ei kannata kuitenkaan olla suoritukseensa pettynyt, sillä paitsi että Puotiniemi juoksi sitkeästi maaliin, hän jätti olympialaisessa kilvassa taakseen 20 juoksijaa (heidän joukossaan vuoden 2004 maastojuoksun maailmanmestari, Australian Benita Willis, ennätys 2.22.36, nyt sijoitus sadas, aika 2.49.38)  + keskeyttäneet (heidän joukossaan Venäjän Shobukhovan lisäksi mm. Britannian Mara Yamauchi, edellisten olympiakisojen kuudes). Puotiniemen ennätyksellä 2.35.54 olisi sijoittunut tällä kertaa olympiamaratonilla sijalle 60. kun vuonna 1984, naisten ensimmäisellä olympiamaratonilla sillä ajalla olisi ollut 16. Sellaiseksi on noussut naisten maratontaso. 

[raasto.com]