Kalevan Kisat juostiin Lahdessa, vain Lahdessa, eikä missään muualla kuin Lahdessa

Vuoden 2012 yleisen urheilun yleisen sarjan Suomi Finlandin mestaruuskilpailut käytiin Lahdessa 23.-26.8. Siellä moni oli kulkevaisuudessa kuin risiiniöljyinen uloste. Siellä moni himosi menestystä kuin urapyrkyri hyvä veli -verkostoa. Siellä moni oli yhtä kova juoksemaan kuin poliitikko valehtelemaan. Siellä oli myös täytelajeja, kuten äkkijuoksentelua, hyppimistä ja heittelyä, mutta sellaiset pelleilyt jäävät raasto.comin kisaraportissa omaan arvottomuuteensa. Käykäämme kisat läpi laji lajilta. 

800 metriä

Kukapa muukaan vei nimiinsä miesten 800 metrin kilvan kuin IK Falkenin kotiseurakseen tunnustava Niclas Sandells? Ilmeisesti mies ei halunnut mestaruutta liian helpolla, vaan järjesti itsensä pussiin lähes koko viimeisen kierroksen ajaksi, josta sitten pääsi ulos noin 80 metrin päässä maalista. Siinä vaiheessa HKV:n Mikko Lahtio oli karannut jo kauas, mutta kun Lahtio juoksi lopun kuin M 16:n piipusta ammuttu luoti, Sandells tykitti kuin AK 47:n piipusta ammuttu luoti. Koska ei ole epäselvää siitä, kumpi edellä mainituista aseista on parempi, ei ollut epäselvää myöskään siitä, kumpi luoti saavuttaa maalisen linjan ensimmäisenä. Niin sai Sandells juhlia voittoa ajalla 1.52.72 ennen Lahtiota (1.53.05). Parin päivän kuluttua kävi myös ilmi, että Lahtiota eivät Ruotsi-ottelun kaltaiset pikkukisat kiinnosta.

Pronssia kotiseuransa Lahden Ahkeran kisaverkkareiden taskuun sai tunkea Jonas Hamm 1.54.10 kuluttua lähtölaukauksesta. Se oli Hammin seitsemäs mitali Kalevan Kisoissa kautta aikain, jos mukaan lasketaan myös 1500 metriltä tulleet mitskut. Näin vuosien 2008 ja 2011 pronssipoika, Pyhäjärven Pohdin Rami Oravakangas joutui tyytymään neljänteen tilaan (1.54.46) valtavassa pettyneisyydessä. Sijalta seitsemän löydämme Saarijärven Pullistuksen 17-vuotiaan Joonas Rinteen (1.55.56). Aiemmin kesällä Rinne oli pitänyt pilkkanaan Arska Paunosen ikivanhaa Ikäluokan SE:tä ajalla 1.51.02. Saapa nähdä, mihin nuorukaisen kehitys on tulevaisuudessa kulkeva. Joka tapauksessa hän juoksee jo nyt kovempaa kuin monet koskaan elämänkaarensa kaarella. 

Kukapa muukaan vei nimiinsä naisten 800 metrin kilvan kuin IK Falkenin kotiseurakseen tunnustava Karin Storbacka? Sen hän teki ajalla 2.06.09. Allergia on riivannut tänäkin Storbackaa kuin kyvyttömyys tehdä kunnollinen opinnäytetyö poliitikkoa, joten Suomen mestaruus vaikean kesän jälkeen lämmitti varmaan hänen mieltään syysauringon tavoin. Toivottavasti tulevina vuosina Storbacka saa olla allergialta rauhassa. Jos hän pystyy urheilemaan ilman allergiaa, hänellä on edellytykset Suomen ennätysaikoihin sekä 800 että 1500 metrillä. Hopeaa kaulaansa sai viime vuoden tapaan Liedon Parman nuori Johanna Matintalo. Tällä kertaa hän juoksi 2.07.43. Pronssista lätkää kilvan jälkeen sai ihailla Heinolan Iskun Heidi Marttinen (2.07.90). Se tarkoitti sitä, että vuosituhannen kestomenestyjä, HKV:n Suvi Selvenius (2.08.08) jäi mitalisten sijojen ulkoiselle puolelle täydessä ulkopuolisuudessa. Kuudenneksi sijoittui Simpeleen Urheilijain Elisa Kirvesniemi (2.11.95), jolta löytyy aiemmilta vuosilta Kalevan Kisamitali seitsenottelusta. Hänen isänsä ja mutsinsakin ovat kuulemma joskus jotain urheilleet. Näin väitetään. 

1500 metriä

IK Falkenin Niclas Sandellsista tuli viikkoisen lopun kaksoismestari, kun hän voitti myös päämatkansa, 1500 metriä. 3.44.17 häneltä siihen kului. Kotimaisten kilpaveljiensä joukossa Sandells on täysin ylivoimainen ja hänellä olisi mahdollisuuksia myös kansainvälisesti, mistä on osoituksena Norjan Henrik Ingebrigtsenin viides sija Lontoon olympiakilpailuissa. Ingebrigtsen oli ennen Lontoota3.36-mies aivan kuten Sandellskin, mutta taktisessa osaamisessa Norjan poika on vielä jonkin verran meidän poikaamme edellä. IK Falkenin mahtavan kilvan Lahdessa täydensi Mikael Bergdahlin hopea, joka tuli tuloksella 3.45.56. Kun aikanaan IK Falkenin seurahistoriikkia kirjoitetaan, tullaan päivä 26.8.2012 luultavasti mainitsemaan siinä joltisellakin korostuksella. Seuran historiassa on syytä mainita myös vuosi 2012 kokonaisuudessaan, jolloin samasta seurasta kaksi miestä juoksi 1500 metriä alle 3.40. Siihen ei tiettävästi ole minkään toisen seuran edustajat koskaan pystyneet samana vuonna tai ainakaan samassa kilpailussa. Pronssia kisahousuihinsa sai kilvan jälkeen tunkea Lahden Ahkeran Jonas Hamm. Hän käytti kolmeen kierrokseen ja 300 metriin aikaa 3.45.58. Tämä kolmikko oli kilvassa totaalisen ylivoimainen ja liian kauas heistä jäivät muut kotimaiset maileriveljet. 

Naisten eurooppalaisen mailin mestaruuden vei tänä vuonna Suomea EM-kisoissakin edustanut Joensuun Katajan Johanna Lehtinen ajalla 4.18.31. Se oli jo aika mones Lehtisen yleisen sarjan SM-mitali. Esimerkiksi edellisen kerran, kun Lahdessa järjestettiin Kalevan Kisat vuonna 2000, Lehtinen oli pronssilla sekä 800 että 1500 metrillä ja voitti 3000 metrin esteet. Tällä kertaa Lehtinen oli 1500 metrin kilvassa ylivoimainen, sillä hopealle sijoittunut HKV:n Suvi Selvenius kirjasi tuloksekseen 4.25.85. Tällä juoksullaan Selvenius kuittasi 800 metrin armottoman pettyneisyytensä mitalin hohteeksi. Samalla se tarkoitti sitä, että Selveniuksen pitkä Kalevan Kisojen mitaliputki säilyi kuin säilyikin ehjänä, ehjänä säilyäkseen. Pronssi heltisi ajalla 4.27.71. Sen otti Haminan Pontevan Kaisa Tyni. Neljänneksi puolestaan sijoittui 11 vuoden takainen Suomen mestari, pitkän uran kansallisilla juoksuradoilla tehnyt HKV:n Minna Nummela (ennätykset kivenkovat 2.05.36 ja 4.14.63). Hänen juoksustaan tekee erityiseksi sen, että aiemmin päivällä hän oli juossut jo 5000 metrin kilvan. Hän siis juoksi Paavo Nurmen vuoden 1924 ohjelman toisin päin ja hyvin juoksikin, tosin ei aivan yhtä hyvin kuin esikuvansa. 

5000 metriä

Miesten 5000 metrin kultamitalin tulee talven koittaessa lentokoneella Keniaan kiikuttamaan Turun Urheiluliiton Lewis Korir. Hän juoksi ajan 13.55.80. Hän voitti selvällä erolla ensimmäisen SM-mitalinsa juosseen Tampereen Pyrinnön Jarkko Järvenpään, joka juoksi oman persoonallisen rekordinsa 14.06.92. Ei tarvitse olla kummoinenkaan meedio ennustaakseen, että tulevassa Ruotsi-ottelussa Järvenpää himoaa 14 minuutin haamurajan alitusta kuin poliitikko ostogradua. Pronssia 12 ja puolen kierroksen kilvanjuoksussa sai Koririn seuratoveri, Willy Rotich. Hän pisteli viisi kilometriä aikaan 14.07.17. Se tarkoitti sitä, että seuraavana maaliin juossut JKU:n Henri Manninen jäi neljänneksi 14.21.04 kuluttua lähtölaukauksesta. 

Mahtavan juoksun teki seitsemänneksi sijoittunut Turun Urheilullisen Liiton Jukka Kero. Miten niin teki? No, siten niin teki, että 38-vuotiaana hän (14.35.17) juoksi lähes yhtä kovaa kuin nuoruudessaan (14.28.69). Aiemmin kesällä tämä hidastumaton veteraani, jo vuonna 1989 16-vuotiaissa pojissa SM-maastoissa kymmenen parhaan joukkoon sijoittunut ihmemies teki oman ennätyksensä 3000 metrillä (8.31.80).

Moni muukin poika teki kilvassa ennätyksensä, joista mainittakoon Suolahden Urhon Antti Anttonen. Hän paransi omaa ennätystään noin 17 sekuntia aikaan 14.43.56. Vielä enemmän rekordiaan hitsasi Turun Urheiluliiton Matti ”masai” Rauma, jonka elämän paras tulos 5000 metrillä ennen kilpaa oli 15.11.50. Kilvan jälkeen se oli 14.52.60. Kun 15 miestä juoksee 5000 metriä alle 15 minuutin, kertoo se siitä, millaisiin tuloksiin kansallisilla juoksijoillamme on mahdollisuuksia, kunhan kilpa järjestetään riittävän myöhään illalla, kuten Lahdessa tehtiin. Suomen kesässä on yleensä iltaisin kestävyysurheilukilpailuille ihanteelliset olosuhteet, mutta tätä kilpajärjestäjät eivät juuri maassamme huomio. Ei suinkaan, vaan kilvat järjestetään järjestään keskellä päivää tai alkuillasta, kuumaa säätä ja tuulta juoksijoiden kiusaksi kerjäten.

Naisten 5000 metrin voiton vei IF Nykarlebynejdenin Sandra Eriksson julmalla viimeisen 100 metrin kirillään. Hänen lopputuloksensa oli 16.16.04. Aika tiukasti häntä viimeiseen kaarteeseen asti ahdisti Karhulan Katajaisten Oona Kettunen (16.19.23). Kärkikaksikosta kumpikin pitää päälajinaan estejuoksua, joten on hyvä että myös 5000 metriä heiltä kulkee, sillä esteet vaativat sileän vauhtia kuin poliitikot väitöskirjan plagiointia. Pronssia kilvassa sai KU 58:n maratonkonetar Laura Markovaara tuloksella 16.21.41. Hän osoitti, että nopeus on päämatkaa ajatellen kuosissa. Neljänneksi sijoittui kilvassa pelottomasti vetojuhdattaren roolin valinnut Rovaniemen Lapin Johanna Peiponen (16.41.41). Vaikka tällä kertaa hänen vetonsa ei riittänyt loppuun asti kärkikahinoita silmällä pitäen, oli Peiposen juoksu osoitus kestävyysjuoksussa tarvittavasta pelottomasta rohkeudesta, jossa syöksytään suinpäin tuskaa päin. 

Viidenneksi sijoittui HKV:n Minna Nummela ajalla 16.56.93. Hänen saldonsa oli siis yhden päivän aikana 1500 metrin neljäs ja 5000 metrin viides tila siten, että vitonen juostiin ensiksi. Kahdeksanneksi sijoittui comebackin kilparadoille tehnyt 1990-luvun kova juniorijuoksija, Vammalan Seudun Voiman Minna Haka-Risku (17.26.79). Nuoruudessaan hän pisteli 800 metriä aikaan 2.11.18 (16-vuotiaana), 1500 metriä aikaan 4.27.15 (21-vuotiaana) ja 3000 metriä aikaan 9.37.52 (21-vuotiaana). Tällä vuosituhannella häntä ei ole radoilla nähty ennen kulunutta kesää, mitä nyt kävi talvella hallissa vetämässä pari kisaa. Kyseessä on hieno komebäkki yli vuosikymmenen kilpailutauon jälkeen. 

10 000 metriä 

Ei ole yllätys, että miesten kympin voiton vei Turun Urheiluliiton Lewis Korir ajalla 28.59.75. Ilmeisesti tuulinen sää vaati veronsa loppuaikojen suhteen, eikä lämpötilakaan ollut ihanteellisissa lukemissa. Kun edellisen kerran Lahdessa järjestettiin Kalevan Kisat, silloin voittajaksi juoksi IF Ålandin Janne Holmen 28.38.42 kuluttua lähtölaukauksesta. Silloin ei tuullut, mutta lämpöä oli hieman liikaa. Holmenin juoksu oli TV-selostajina silloin toimivien Bubi ”narisija” Walleniuksen ja Antero ”kitisijä” Mertarannan mielestä ihan surkea suoritus, ”ei tullut edes kauden kärkitulosta”, miehet uikuttivat sen jälkeen kun olivat mananneet kestävyysjuoksumme surkeaa tasoa koko kilvan ajan. Siitä selostuksesta kestävyysjuoksufanit antoivat arvosanaksi 0, vain 0, eikä minkään muun kuin 0. Nyt katsojien ei tarvinnut kuunnella moista roskaa, ei siksi, että selostuksen taso olisi nykyäänkään kummoinen, vaan siksi, että kymppiä ei juuri televisiosta näytetty. Sekös korpesi kestofaneja kuin poliitikkoja omien opinnäytetöidensä arvostelut.

Hopeaa kympin mittelössä sai Turun Urheiluliiton Willy Rotich, joka käytti 25 kierron kierrokseen 30.07.18. Se ei aivan ohita Turun Urheiluliiton kaikkien aikojen tilastossa yhdeksänkertaisen olympiavoittaja Paavo Nurmen tulosta 30.06,1 vuodelta 1924. Joka tapauksessa perinteikäs seura sai kotiinsa vietäväksi taas aimo nipun tuiki tärkeitä Kalevan Maljan pisteitä. Pronssisen mitalin otti JKU:n Henri Manninen (30.18.65), joka sai näin jonkinlaista lohdutusta sille, ettei viime vuonna pystynyt osallistumaan Kalevan Kilpailuihin. Vitosen hopeapoika, Tampereen Pyrinnön Jarkko Järvenpää jäi tällä kertaa neljänneksi ajalla 30.26.05. Se ei aivan ohita Tampereen Pyrinnön kaikkien aikojen tilastossa viisinkertaisen olympiavoittaja Ville Ritolan tulosta 30.23,2 vuodelta 1924, mutta toki Järvenpää on tänä vuonna juossut selvästi kovempaa kuin Ritola (29.08.63). Viidenneksi sijoittui vuoden 2008 hopeapoika, tänä vuonna pitkäaikaisen haaveensa puolen tunnin alituksesta toteuttanut JKU:n Miika Takala. Tällä kertaa häneltä kului kymppiin 30.48.64.

Naisten kympin mestaruuden vei Joensuun Katajan Johanna Lehtinen ajalla 33.25.70. Hän ei malttanut odottaa nelipäiväisissä kisoissa mielimatkansa 1500 metrin mittelöä, vaan päätti ottaa ensin kympin mestaruuden pois kuleksimasta. Lehtinen ei kuitenkaan saanut mestaruutta siinä mielessä helpolla, että aika tiukasti häntä ahdisti rutkasti nopeutta jalkoihinsa saanut KU 58:n maratoonari Laura Markovaara. Hän alitti ensimmäistä kertaa eläissään 34 minuutin rajan ja komeasti alittikin. Tämä on mahdollista päätellä hänen ajastaan 33.32.96. Nyt hänen kympin nopeutensa ei ole enää kovin kaukana esimerkiksi Sinikka Keskitalon nopeudesta (33.01.27). Keskitalo juoksi maratonin parhaimmillaan 2.33.18:aan. Pronssia 25 kierroksen voimainkoetuksessa sai IF Länkenin Katarina Skräddar. Hän jäi kärkikaksikosta selvästi, mutta otti kuitenkin elämänsä ensimmäisen Kalevan Kisamitalin.  

Esteet

Kun 3000 metrin esteiden viime vuosien ykkös- ja kakkosmiehemme Joensuun Katajan Jukka Keskisalo ja Ylikiimingin Nuijamiesten Janne Ukonmaanaho olivat kirottujen loukkaantumisten takia poissa, kultamitalikahvit oli katettu Seinäjoen Seudun Urheilijoiden Joonas Harjamäelle. Hän käyttikin tilaisuutensa hyvin ja voitti ajalla 8.58.94. Voi olla, että Harjamäki olisi käyttänyt tilaisuutensa, vaikka Keskisalo ja Ukonmaanaho paikalla olisivat olleetkin. Oli asia niin tai näin, hän on Suomen mestari, vain Suomen mestari, eikä enempää eikä vähempää kuin Suomen mestari, puhumattakaan Suomen mestarina olosta. Toki hän oli Suomen mestari jo vuosina 2007 ja 2009, joten eipä poika kuunnellut ensimmäistä kertaa Seinäjoen Seudun Urheilijoiden kansallislaulua Kalevan Kisojen mitalipallin ylimmällä pallilla. Hopeaa tiukan alkuvauhdin ja lopun tuskan jälkeen sai kaulaansa Turun Urheiluliiton poika, mutta Naantalin Löylyn kasvatti Rami Tuokko. Hän juoksi 9.10.28. Se oli jo Tuokon kolmas perättäinen Kalevan Kisojen mitali. 

Pronssia sai juniorivuosiensa jälkeen kömebäkin esteisiin tehnyt HKV:n Aki Nummela tuloksella 9.18.13. Toki Nummela teki kåmebäkin esteisiin jo viime vuonna, ei tosin SM-tasolla. Ikuiseksi arvoitukseksi jää, olisiko Nummela ottanut hopeaa ilman kompastumistaan viimeiseen kuivaesteeseen. Samalla tavalla kestofanit miettivät yhä epäsäännöllisen säännöllisesti, että olisiko DDR:n Frank Baumgartl voittanut olympiakultaa Montrealissa vuonna 1976 ilman kompastumistaan viimeiseen kuivaesteeseen. Silloin Baumgartl nousi ennen viimeistä estettä Ruotsin Anders Gärderudin rinnalle, mutta kaatui, jolloin Gärderud juoksi voittoon ajalla 8.08.02 ja Baumgartl jäi pronssille tuloksella 8.10.36. Estejuoksuun kuuluu kuitenkin esteiden ylittämisen taito, joten siinä mielessä tällaisten asioiden pohtiminen on turhaa, mutta mikäpä ei elämässä olisi turhaa, paitsi kestojuoksu. 

Viides oli Turun Weikkojen Mikko Virta tuloksella 9.23.06. Hän on juossut mielimatkansa joka vuosi Kalevan Kisoissa vuodesta 1993 alkaen. Silloin aika oli Mikkelin kisoissa 9.08.58 (sijoitus 10.), vuonna 1994 Tuusulassa 9.15.32 (8.), vuonna 1995 Lapualla 9.00.54 (4.), vuonna 1996 Tampereella 9.20.25 (10.), vuonna 1997 Lappeenrannassa 8.51.04 (pronssia), vuonna 1998 Oulussa 8.53.56 (4.), vuonna 1999 Seinäjoella 9.02.34 (7.), vuonna 2000 Lahdessa 8.59.85 (8.), vuonna 2001 Turussa 9.09.12 (7.), vuonna 2002 Joensuussa 8.55.84 (6.), vuonna 2003 Helsingissä 9.35.74 (11.), vuonna 2004 Vaasassa 9.14.32 (6.), vuonna 2005 Porissa 9.10.90 (7.), vuonna 2006 Jyväskylässä 9.21.96 (6.), vuonna 2007 Lappeenrannassa 9.15.13 (pronssia), vuonna 2008 Tampereella 9.16.92 (5.), vuonna 2009 Espoossa 9.14.18 (7.), vuonna 2010 Kajaanissa 9.34.97 (6.), vuonna 2011 Turussa 9.12.84 (4.). Tällaisen uran kansallisella tasolla tehnyt mies (esteiden ennätys 8.47.54) olisi ansainnut urallaan edes yhden Ruotsi-ottelupaikan, mutta erinäiset kummalliset esteiden Ruotsi-otteluvalinnat pitivät miehen ulkona maaottelusta kerran jos toisenkin.

   

Naisten esteiden voitto meni IF Nykarlebynejdenin juoksijan Sandra Erikssonin nimiin. Tulos oli SM-kisajuoksuksi varsin mukava, 9.57.72. Hopeaa otti nuorten SE-ajalla 9.59.38 Karhulan Katajaisten Oona Kettunen, joka on tänä vuonna parantanut aika lailla omaa rekordiaan. Ennen kauden alkua se nimittäin oli 10.25.73. Pronssille juoksi Valkeakosken Hakan Mira Tuominen. Häneltä kului 3000 metriin esteillä höystettynä 10.24.47. Se oli Tuomisen yhdeksäs mitali Kalevan Kisoissa ja kovempi kuin hänen voittoaikansa 10.35.13 Jyväskylän Kalevan kisoista vuodelta 2006. 

Niin oli tämän vuoden yleisen urheilun Suomi Finlandin Kalevan Kilpailut kilpailtu ja jotkut osanottajista ovat jo tätä kirjoitettaessa täydessä maratonkeskittyneisyydessä himotessaan syysmaratonia kuin hevoshullu ponia. 

[raasto.com]

Miesten olympiamaraton Ugandan juhlaa

Lontoon miesten olympiamaraton oli mielenkiintoisuudessaan kiintoisa kilpa. Voiton siinä vei Ugandan edustaja, Stephen Kiprotich ajalla 2.08.01. Se yllätti monet, mukaan lukien raasto.comin, olihan mukana aika nippu Kiprotichia kansainvälisesti tunnetumpia maratonkovanaamoja. Täysin tuntematon maratonmarkkinoilla Kiprotich ei toki ennen kilpaa ollut, sillä viime vuonna hän kiskaisi keväällä maratonin Hollannin Enschedessä 2.07.20:een ja oli loppukesästä Daegun MM-maratonilla 11. Olympiavuoden helmikuussa hän puolestaan juoksi Tokion maratonin kolmanneksi ajalla 2.07.50, häviten mm. Japanin Arata Fujiwaralle, mutta voittaen Haile Gebrselassien. 

Kiprotich osoitti jälleen kerran kuinka hieno urheilulaji maraton on. Vaikka jollain olisi kuinka kova tilastoaika, maratonilla tilastoajoilla ei ole mitään merkitystä, vaan päivän kunto, oman suorituskyvyn mahdollisimman tarkka tunteminen, taktiikka ja oikea vauhdinjako näyttelevät suurta roolia. Maraton tarjoaa kerta toisensa jälkeen unohtumatonta draamaa yllättävine nousuineen ja täydellisine hyytymisineen, joissa eroja suuntaan tai toiseen saattaa tulla muuttaman kilometrin aikana minuuttitolkulla. Tällaista edes maailman parhaat elokuvakäsikirjoittajat eivät pysty tarjoamaan ja kaiken lisäksi maraton on oikeaa draamaa, vailla valheellista keinotekoisuutta, sillä maraton on oikeaa elämää. 

Kiprotichin juostessa vastustamattomasti voittoon viimeisen viiden kilometrin irtiotollaan, jäi kaksi Kenian edustajaa tappelemaan muista mitaleista. Paras heistä oli kivenkova arvokisajuoksija, vuosien 2009 ja 2011 maratonin maailmanmestari Abel Kirui ajalla 2.08.27. Se oli hitain Kiruin kolmesta arvokisajuoksusta (Berliinin MM-maraton 2009, 2.06.54, Deagun MM-maraton 2011, 2.07.38), mutta osoitti sen, että Kirui oli sittenkin kovasta valintaporusta huolimatta mies paikallaan Kenian joukkueessa. Hän kukisti kolmanneksi sijoittuneen ja viime syksynä Frankfurtissa kaikkien aikojen toiseksi nopeimman maratonajan (2.03.42) juosseen joukkuetoverinsa Wilson Kipsang Kiprotichin selvästi. Kipsang nimittäin hiipparoi täysin katkinaisena maaliin 2.09.37 kuluttua lähtölaukauksesta, mikä on ylivoimaisesti hänen uransa hitain maratonaika. Sillä ei tietenkään ole siinä mielessä merkitystä, että olympiamitali on aina olympiamitali, mutta melkoista riskipeliä mies kilvassa pelasi hyökätessään keulaan vain 10 kilometrin juoksun jälkeen ja vetämällä kuumassa kelissä seuraavan vitosen 14.11. Tällaisella vauhdinlisäyksellä noin aikaisessa vaiheessa maratonkilpaa hän poltti hiilihydraattivarastojaan kuin ylenpalttinen tuhlari, mikä kostautui kilvan loppupuolella armottoman vääjäämättömästi. 

Vain äärettömän kovan suorituskykynsä ansiosta Kipsang pystyi tyhjillä energiavarastoillaan välttämään kanveesin kilvan viimeisillä kilometreillä ja hankkimansa etumatkan turvin saamaan itselleen pronssin, mutta maalissa mies on täysin kantokunnossa. Häneltä kului 40 kilometristä maaliin aikaa 7.34, mikä on yli puoli minuuttia hiljaisempaa kuin Etiopian Tiki Gelanalla naisten kilvassa. Normaalisti maailman huippumiehet juoksevat 40 kilometristä maaliin alle 6.30, huippuna tietysti Italian Stefano Baldinin 6.05 Ateenan olympiamaratonilla 2004, joten on ilmeistä että Kipsang taisteli maaliin veitsen terällä, jossa vaihtoehtoina olivat mitali tai kanveesi. Se, olisiko hän pienemmällä maratonsäntäilyllä kilvan alkuvaiheessa ollut kykenevä voittamaan olympiakultaa, jää maratonfanien ikuiseksi spekulaatioiden kohteeksi. Se on ainakin varmaa, että juoksemalla ensimmäisen puoliskon koko ajan samassa porukassa voittaja Kiprotichin ja toiseksi sijoittuneen Kiruin kanssa hän olisi ollut tuorevoimaisempi 37 kilometrin paalulla, jolloin voitosta kilvoittelu täydellä maratonkaasullaan toden teolla alkoi.  

Kilpailun neljännestä sijasta syntyi aikamoinen maratontappelu, jonka väänsi edukseen aina varma USA:n maratonkone Meb Keflezighi ajalla 2.11.06. Tuon vuoden 2004 olympiamaratonin hopeamiehen uralle on mahtunut oikeastaan vain kaksi epäonnistunutta maratonia: vuoden 2007 Lontoon maraton (DNF) ja saman vuoden USA:n olympiakarsintamaraton, mutta nuo molemmat selittyvät Mebin silloisilla terveydellisillä ongelmilla. Muuten mies on aina maratonille startatessaan ollut itse varmuus. Hän siis totta vieköön hallitsee maratonkeskittyneisyyden. 

Meb kukisti viimeisen puolen kilometrin voimakkaalla maratonrynnistyksellään koko kilvan ajan lähellä kärkijoukkoa juosseen Brasilian Marilson Dos Santosin (2.11.10) ja Japanin Kentaro Nakamoton (2.11.16). Viimeksi mainittua saattoi hieman korpea maalissa se, että Meb käytännössä koko ajan peesasi häntä maratonin toisen puoliskon, osallistumatta lainkaan vetotöihin. Joka tapauksessa Nakamoto osoitti olevansa hyvä arvokisajuoksija, sillä viime kesän MM-kisojen kymmenennen sijan jatkoksi hänen maraton CV:nsä komistui olympiamaratonin kuudennella sijalla. Dos Santos puolestaan sai viidennen sijansa johdosta hyvityksen neljän vuoden takaiselle Pekingin olympiamaratonin keskeytykselleen ja kyseessä oli muutenkin tämän kaksinkertaisen NewYorkin maratonin voittaneen brasilialaisen ylivoimaisesti paras arvokisamaraton (aikaisemmin 10. Helsingin MM-maratonilla 2005 ja 16. Berliinin MM-maratonilla 2009). 

Kilvan seitsemäntenä maaliin saapui yllättäjä, Zimbabwen maratontallia edustava Cuthbert Nyasango. Hän teki oman ennätyksensä, joka olympiamaratonin jälkeen kirjoitetaan numeroin 2.12.08. Se, että Nyasango ei ole juossut maratonia toistaiseksi tuon kovempaa saattaa johtua siitä, että mies on keskittynyt lähinnä arvokisamaratoneille tähänastisella maratonurallaan 100 prosenttisessa maratonkeskittyneisyydessä. Todisteeksi tästä käy mm. Daegun MM-maratonin 16. tila. Miehen maratonpotentiaalista jotain kertoo se, että hän on vetäissyt puolimaratonin tuntiin. Esikuvana Nyasangolla lienee 1990-luvun kova zimbabwelaismaratoonari Tendai Chimusasa, joka sijoittui vuoden 1996 Atlantan olympiamaratonilla 13:nneksi ja oli neljä vuotta myöhemmin Sydneyssä yhdeksäs. 

Tuntematon maratonsälli on myös kahdeksanneksi tullut Brasilian Paulo Roberto Paula (2.12.17), sillä hän ei ole vielä toistaiseksi kyennyt maratonurallaan 2.10 -alitukseen. Voimassa olevan ennätyksensä, 2.10.23 hän juoksi keväällä Padovassa. Paulo Roberto Paulan juoksu osoittaa sen, että olympiamaratonilla jopa päälle 2.10-miehilläkin on mahdollisuuksia korkealle tulosluettelossa, mikäli he juoksevat oman juoksunsa, piittaamatta siitä, kuinka kilpakumppanit kilvan aikana säntäilevät. 

Kilvan paras eurooppalainen oli yhdeksänneksi sijoittunut Puolan Henryk Szost 2.12.28 kuluttua lähtölaukauksesta. Hän juoksi hyvinkin odotusten mukaan, sillä keväällä Lake Biwassa tuloksen 2.07.39 juosseelta mieheltä voitiin odottaa hyvänä päivänä kymmenen parhaan joukkoon sijoittumista. Szost taisteli hienosti kilvan loppupuoliskon, sillä jo viimeisen kympin alkaessa mies irvisti maratontuskaansa sen näköisenä, että katkeaa minä hetkenä hyvänsä kuin maratonkorsi. Eipä kuitenkaan katkennut, vaan juoksullaan mies pyyhki muistojensa joukosta neljän vuoden takaisen Pekingin olympiamaratonin pettymyksen (sijoitus silloin 34.) Nyt Pekingin olympiamaraton ei enää kalva Szostia ja hän lienee saanut Lontoon olympiajuoksullaan sielulleen maratonrauhan. 

Kukapa muukaan sijoittui tämänkertaisella olympiamaratonilla kymmenenneksi kuin vanha kunnon Italian maratonmasiina, 38-vuotias Ruggero Pertile. Maratonfanit eivät voi olla kunnioittamatta Pertileä, joka tuntee maratonkoneensa tarkemmin kuin kenties kukaan nykymaratoonareista. Hän ei koskaan välitä mitä muut maratonkilvassa tekevät, vaan noudattaa täysin omaa taktiikkaansa. Neljä vuotta sitten Pekingin olympiamaratonilla Pertile oli 15. ja nyt tämä parhaimmillaan maratonin 2.09.53:een juossut maratoonari isolla M:llä pisti vieläkin paremmaksi. Jos joku nostaa sijoitustaan maratonin toisella puoliskolla, se on Pertile. Niin kävi tälläkin kertaa. Viimeisen 7,2 kilometrin aikana 35 kilometristä maaliin Pertile kohensi sijoitustaan kymmenen pykälää, tosin nyt edes tämä tasaisen maratonvauhdin ruumiillistuma ei kyennyt negatiiviseen splittiin.  

Maratonkoneista puheen olleen, sellainen on ilman muuta 11:nneksi tullut Sveitsin ylpeys, Pertilen ikätoveri Viktor Röthlin (2.12.48). Nuorempana maratonsäntäilyyn taipuvaisesta (esim. Pariisin MM-maraton 2003) Röthlinistä on vuosien myötä kehittynyt varma arvokisamaratonkone. Tästä ovat osoituksena tämänkertaisen olympiajuoksun lisäksi vuoden 2006 EM-maratonin hopea, vuoden 2007 MM-maratonin pronssi, vuoden 2008 olympiamaratonin kuudes sija sekä vuoden 2010 Euroopan mestaruus. Toki myös Röthlinin ennätys, Tokiossa vuonna 2008 juostu 2.07.23 on eurooppalaiseksi erittäin kova. 

Eurooppalaisen suoran olympiamaratonin tulosluettelossa täydentää 12. sijalla maalisen linjan ylittänyt Ukrainan Oleksandr Sitkovski. Hän on vedellyt 2.09-2.10 –aikoja viimeiset neljä vuotta, mutta nyt mies näytti, että pikkumaratoneilla juostuilla ajoilla on katetta myös maratoneista tärkeimmällä, olympiamaratonilla. Tämän vuoksi Sitkovski oli luultavasti maratonin maalissa maratononnellisuudessa tai ainakin maratontyytyväisyydessä. 

Brasilia onnistui tämänkertaisella olympiamaratonilla loistavasti. He olivat ensimmäinen maa, joka sai maaliin kolme miestä. Tästä piti huolen heidän kolmikkonsa huonoin, Franck de Almeida. Hän harppoi 42 kilometriä ja siihen vielä 195 metriä päälle aikaan 2.13.35 ja oli kilvan 13. paras. De Almeida on ollut vuosien ajan tasainen 2.12-2.14-mies, mutta nyt mies sai aikaiseksi lähes täydellisen maratononnistumisen. Toki eurosportia seuraavat maratonfanit muistavat hänen olleen jo olympiavuoden keväällä kunnossa, siitä osoituksena Milanon kaatosateessa, erittäin liukkaalla tiellä juoksemansa 2.12.03. Olympiasuoritustaan kelpasi hänen juhlistaa muutaman tunnin kuluttua maratonin päättymisestä olympiakisojen päättäjäisten humussa, keho maratontyytyväisyyttä kehräten. 

Sijalta 14. olympiamaratonin maalista löytyi Venäjän paras mies, Aleksei Reynkov (2.13.49). Se sai ennätykseltään 2.09 -miehen tuulettamaan vapautunutta tuuletusta maratontuskan helpotettua. Kenellekään ei siis jäänyt epäselväksi, etteikö Reynkov ollut tyytyväinen tämänkertaiseen maratonsuoritukseensa. Näin hän jäi vain yhden sijan 2000-luvun venäläisten miesmaratoonareiden parhaimmasta olympiamaratonsuorituksesta, johon pystyi Leonid Svetshov vuonna 2004 Ateenassa.

Kuka sitten sijoittui kilvan 15. sijalle? No eipä enempää eikä vähempää kuin Zimbabwen toiseksi paras mies, Wirimai Juwawo. Hänen aikansa oli 2.14.09. Sille on nostettava hattua, sillä Juwawo ei ole toistaiseksi maratonurallaan kyennyt juoksemaan kestävyysurheilun kuninkuusmatkaa nopeammin kuin 2.12.38. On toki selvää, että nykyisessä kunnossaan hänelle olisi 2.10-raja ollut viileissä olosuhteissa ja nopealla reitillä silkkaa paperia. Zimbabwelaiset voivat onnitella itseään ja toisiaan erittäin hyvin onnistuneesta maratonkeskittyneisyydestä tämänkertaiseen maratonkilpaan. 

Hyvin juoksi myös 16:nneksi tullut Australian Michael Shelley. Hänenkään aikansa, 2.14.10, ei ole kovin kaukana miehen persoonallisesta rekordista, 2.11.23. Jos Shelleyn idoli ei ole aikoinaan kolme kertaa olympiamaratonilla kymmenen parhaan joukkoon sijoittunut Steve Moneghetti, tai samaan saavutukseen kyennyt Rob De Castella, niin jo on kumma. Samalla Shelley kukisti erittäin kovan kolmikon, 17:nneksi tulleen Kenian Emmanuel Mutain (2.14.49), 18:nneksi parhaana kanveesiin vajonneen Marokon Rashid Kisrin (kilpailun paras marokkolainen muuten, 2.15.09) ja 19:nneksi sakanneen Eritrean Yared Asmeromin (2.15.24). Varsinkin Mutain juoksu oli aikamoinen waterloo, jota ainakin ME-mies Patrick Makau, New Yorkissa viime syksynä sillä reitillä käsittämättömän 2.05.06 latonut Geoffrey Mutai ja keväällä Lontoon maratonilla Emmanuelin kauas taakseen jättänyt vanha kunnon Martin Lel katsoivat luultavasti hampaitaan kiristellen ja Kenian korruptoituneita olympiavalitsijoita kiroten.   

Kahdenkymmenen parhaan joukkoon mahtui vielä Kanadan Dylan Wykes, joka keväällä oli juossut Rotterdamissa 2.10.47. Nyt maratoniin kului 2.15.26, mutta tuskinpa Wykes oli maalissa kovinkaan suuressa maratonpettyneisyydessä, siksi kova saavutus on sijoittua olympiamaratonilla top 20:een.

  

Suomen Jussi Utriainen sijoittui olympialaisessa maratonmittelökoettelemuksessa sijalle 69. ajalla 2.26.25. Hän jätti taakseen 16 miestä + suuren joukon keskeyttäneitä. Utriainen sakkasi kilvassa sen verran, että kilvan toiseen puoliskoon kului aikaa noin 1.17. Tätä ei luonnollisestikaan voi sanoa hyväksi maratonsuoritukseksi Jussin tasoiselle kestävyysjuoksijalle, mutta maratonfanit nostavat hänelle hattua siitä, että hän juoksi kilvan sitkeästi maaliin. Näin Ateenan vuoden 2004 olympiamaratonilla tapahtunut keskeytys ei jäänyt miehen ainoaksi suoritukseksi olympian kentillä. On täysin eri asia juosta maaliin kuin keskeyttää. Omaan tasoon nähden hidas maratonaikakaan ei näet korpea maratonmiestä samalla tavalla kuin keskeytys. Itsesyytökset ja itsetuhoiset ajatukset maaliin juostun maratonin jälkeen eivät ole läheskään samanlaisia kuin keskeytyksen jälkeen. Tällä kertaa Jussin keväällä juoksemalla 2.16-ajalla olisi sijoittunut jopa 30 parhaan joukkoon ja olosuhteisiin nähden realistisella 2.17-ajalla olisi taisteltu pääsystä top 35:een. 

Jos joillekin Lontoon olympiamaraton oli täydellinen waterloo, niin sitä se oli Etiopian miehille. Koko heidän kolmikkonsa oli paahtanut alkuvuodesta maratonin alle 2.05, Ayele Abshero jopa 2.04.23, mutta niin vain kaikki heidän edustajansa keskeyttivät kilvan. Etiopia otti riskin valitsemalla koko kolmikkonsa miehistä, joilla ei ole juuri lainkaan maratonkokemusta ja nyt tämä valintalinja kostautui pahimmalla mahdollisella tavalla. Mitä mahtoi esimerkiksi vuorenvarma Tsegay Kedebe, tuo vuoden 2008 olympiapronssimies, vuoden 2009 MM-pronssimies, kahdeksan kertaa alle 2.07 juossut (ennätys 2.05.18) ja hitaimmillaankin 2.10.00 takonut mies miettiä katsellessaan maanmiestensä edesottamuksia? Todennäköisesti etiopialaisten valmistautumisessa joku on mennyt täysin pieleen, sillä Dino Shefir oli maratonvaikeuksissa jo kymmenen kilometrin jälkeen ja muut miehet hyytyivät toisella puoliskolla täydellisesti. Muutenkin etiopialaisten miesjuoksijoiden edesottamukset Lontoon kisoissa olivat kautta linjan selvästi odotettuja vaisumpia.

Yhtään enempää juhlaan ei ole Ranskan kolmikolla, ennätyksiltään 2.07-2.09 –miehiä, joista etiopialaisten tapaan jokainen keskeytti olympiakilvan. USA:n miehillekin kilpa olisi ollut ilman vanhaa kunnon Mebiä aikamoinen waterloo, sillä niin Ryan Hall kuin Abdi Abdirahmankin poistuivat maratonkilvasta ennen maaliviivan ylitystä. Plantaarifaskiitista aiemmin tänä vuonna kärsineen Hallin takareisi hirtti kiinni jo kilvan alkupuoliskolla, kun taas Abdirahmanilla polvi sanoi yhteistyösopimuksen irti.Valitettavasti keskeyttäneiden joukosta löytyy myös Itävallan Günther Weidlinger, tuo 12 vuoden takaisten olympiakisojen esteiden kahdeksas, jolle maratonfanit olisivat toivoneet hyvää olympiamaratonjuoksua pitkän juoksu-uran kruunuksi.

Niin oli olympiamaraton päätöksessään ja maratonfanit itkivät maratonhaikeudessaan verta katsellessaan olympiakisojen päättäjäisiä, joissa jaettiin vain yhden lajin palkinnot. Tuo laji oli miesten maraton. Nyt maratonfanien ei auta muu kuin alkaa odottaa seuraavien olympiakisojen maratonkilvoitteluja ja maratonodotustuskaa helpottaakseen katsoa tämänkertaiset Lontoon olympiamaratonit uudestaan nauhoiltaan 999999 kertaa. 

[raasto.com, iaaf.org & letsrun.com]

Naisten olympiamaratonin voitto Etiopiaan

Lontoon naisten olympiamaraton oli totta vieköön komea maratonkilvoittelu. Kuinka niin oli? No niinpä niin oli, että kuusi naista juoksi alle 2.25, kymmenen naarasta alle 2.26, peräti 29 maratonkissaa alle 2.30 ja 54 kilpailijatarta alle 2.35! Naisten maratontaso on siis maailmassa hurjasti laventunut, leventynyt ja levistynyt. Tällaista tason laajuutta ei ole nähty milloinkaan yhdelläkään naisten maratonilla. 1990-luvulla kovana kansainvälisenä rajapyykkinä pidetty 2.30 ei siis ole nykyisin enää naisille kummoinenkaan tulos, siis ehdottomasta kansainvälisestä huipputasosta puhuttaessa. Kilvoittelu naisten maratonjuoksussa on siis erittäin kovaa ja laajaa, eikä sitä voi edes verrata peleihin ja leikkeihin, eikä ole koskaan voinutkaan. 

Tällä kertaa naisten maratonkultamitali meni Etiopiaan, sillä voittajaksi juoksi Tiki Gelana ajalla 2.23.07. Näin hän rikkoi Japanin Naoko Takahashin nimissä olleen olympiaennätyksen 2.23.14 vuodelta 2000 Sydneyn olympiamaratonilta. Gelana ratkaisi kultamitalin voimakkaalla viimeisen 2,2 kilometrin rynnistyksellä, jonka hän tykitti peräti 6.58:aan. Harvoin maratonfanit ovat nähneet naisten juoksevan 40 kilometristä maaliin alle seitsemän minuutin, mutta nytpä näkivät. Kukaan ei kuitenkaan voi sanoa Gelanan voittoa yllätykseksi hänen kevään Rotterdamin juoksunsa (2.18.58) jälkeen. Voitollaan hän piti mainiosti yllä Etiopian naismaratonperinteitä, sillä Fatuma Roban voittaessa Etiopian ensimmäisen naisten maratonin olympiakullan vuonna 1996 Atlantassa, Gelana oli iältään vajaat yhdeksän vuotta. Siitä asti etiopialaiset ovat odottaneet naaraidensa voittavan olympiakultaa kuumeen kaltaisen horkan kourissa, mutta kerta toisensa jälkeen he ovat joutuneet poistumaan maratonkisakatsomosta maratonpenkkiurheilupettyneisyydessä. Nyt etiopialaiset maratonfanit sen sijaan saavat olla maratonpenkkiurheiluonnellisuudessa.

Hopeaa kilvan jälkeisessä palkintojoenjaossa kaulaansa sai Kenian Priscah Jeptoo ajalla 2.23.12. Hän on Kenian kisakolmikosta ainoa, joka ei ole alittanut maratonilla 2.20-rajaa, mutta niinpä vain etukäteen keniattarista huonoimman tuloksen juossut raastotar oli joukkueensa paras. Tämä kuvaa oivalla tavalla sitä, että tilastoajoilla ei ole välttämättä maratonilla ylenpalttisen suurta merkitystä moniin muihin yleisurheilulajeihin verrattuna. On täysin selvää, että Jeptoo oli kilvan jälkeen aikamoisessa maratontunteellisuudessa.

Pronssia ei ottanut Etopian eikä Kenian edustaja, vaan Venäjän kotimaakseen tunnustava Tatjana Petrova Arkhipova (2.23.29). Hän juoksi kilvassa oman persoonallisen rekordinsa. Jos oli pieni yllätys, että Jeptoo oli kenialaisista paras, paljon suurempi yllätys oli se, että venäläisten ykkönen oli Arkhipova, jonka rekordi ennen kilpaa oli Berliinissä viime syksynä juostu 2.25.01. Maratonkansa odotti venäläisistä kovimman olevan ilman muuta 2.18-naisen Lilia Shobukhovan, joka joutui kuitenkin keskeyttämään kilvan takareisivamman takia 100 prosenttisessa maratonpettyneisyydessä. Valtavassa maratonpettyneisyydessä kilvan jälkeen oli luultavasti myös neljänneksi sijoittunut Kenian Mary Keitany, joka keväällä latoi uudeksi Kenian ennätykseksi 2.18.37. Tällä kertaa Keitany hyytyi kuitenkin 40 kilometrin jälkeen kuin pohjaan palanut puuro, sillä hän hävisi viimeisellä 2,2 kilometrillä voittajalle 49 sekuntia ja pronssinaisellekin lähes puoli minuuttia!  

Kukapa sijoittui kilvan viidenneksi? No, kukapa muukaan kuin Ukrainan Tetjana Gamera-Shmirko. Hän juoksi ajan 2.24.32, joka on paitsi naisen oma ennätys, myös uusi Ukrainan ennätys. Omaa rekordiaan Gamera-Shmirko parasi aika lailla, sillä ennen Lontoon olympiakoitosta hän oli juossut maratonin parhaimmillaan aikaan 2.28.14. Lisäksi hän sijoittui viime kesänä Daegun MM-maratonilla 15:nneksi. Gamera-Shmirkon juoksu on jälleen eräs osoitus maraton viehättävyydestä, sillä maratonilla ja vain maratonilla sekä ainoastaan maratonilla hänen tekemänsä juoksu on mahdollinen, jossa 30 kilometrin 18:nnelta sijalta noustaan maaliin tultaessa viidennelle sijalle. 

Kuudentena maaliin saapui viime vuosien tasaisin arvokisajyrä, Kiinan Xiaolin Zhu. Hän pisti tällä kertaa martyn ja tonyn kumoon ajassa 2.24.48. Tälle Osakan MM-kisojen ja Pekingin olympiakisojen neloselle, Berliinin MM-kisojen viitoselle sekä Deagun MM-kisojen kuutoselle soisi vielä joskus arvokisamitalin, niin varma maratonkonetar hän on. Onnekseen hän on sentään päässyt aiemmin maistamaan mitalin makoisaa makua. MM-kisojen yhteydessä juostussa maratonin maailmancupin joukkuekisassa 

Jos joku väittää, että Portugalin Jessica Augusto juoksi Lontoon olympiamaratonilla huonosti, hän puhuu kyllä 100 prosenttista palturia. Seitsemäntenä maalin jälkeiseen maratonkanveesiin vajonnut Augusto juoksi nimittäin erittäin hyvin. Moni tyttö ja aika moni poikakin sekoaisi maratononnesta, jos pystyisi juoksemaan maratonin yhtä kovaa kuin Augosto. Tällä kertaa 2.25.11 hänellä siihen kului. Se ei ole aivan 2.24.33 parhaimmillaan juosseen maratonladyn rekordi, mutta sairaalloisen kova maratontulos kylläkin.  

  

Myös kahdeksannelta tilalta löydämme eurooppalaisen naaman, sillä Italian Valeria Straneo riensi iloksemme maaliin varsin mukiin menevällä ajalla, 2.25.27. Itse asiassa Straneon aika on 999999999999 x kovempi kuin pelit ja leikit, puhumattakaan moottorin ulvottajista. Samat sanat voimme sanoa yhdeksänneksi sijoittuneen Venäjän Albina Majorovan maratonvedosta (2.25.38), eikä kymmenenneksi sijoittuneen USA:n Shalane Flanaganinkaan (2.25.51) tarvitse olla kilvan jälkeen pettynyt maratonsuoritukseensa. Toki viime olympialaisten 10 000 metrin pronssijuoksija Flanagan olisi saattanut sijoittua muutaman sijan korkeammallekin, ellei hän olisi pyrkinyt kilvan kuluessa väkisin mukaan kenialais-etiopialaiseen nykäykseen. 

11:nneksi sijoittui vuoden 2007 10 000 metrin MM-pronssinaisen, USA:n Kara Koucher (2.26.07), 12:nneksi komean Namibian ennätyksen juossut Helalia Johannes (2.26.09, ilmeisesti ensimmäistä kertaa alle 2.30), 13:nneksi Portugalin Marisa Barros (2.26.13), 14:nneksi Saksan takavuosien World marathon Majors –hirmu Irina Mikotenko (2.26.44) ja 15:nneksi Uuden Seelannin raastotar Kimberly Smith (2.26.59). Japanilaisten maratonfanien pettymykseksi vasta sijalta 16 löytyy heidän parhaansa, Ryoko Kizaki tuloksella 2.27.16. Etukäteen ajatellen Kizakin (ennätys 2.26.32) piti olla heidän juoksijoista huonoin, mutta hänpä olikin paras. 

Moni varmaan miettii, kuka sijoittui olympiamaratonkoetuksen 17:nneksi. No, ei tarvitse miettiä enää, sillä hän on Australian passia kisakylän hotellihuoneessaan säilyttävä Lisa Jane Weightman. Hän juoksi kilvassa oman ennätyksensä 2.27.32, mitä enempää keneltäkään ei ole syytä maratonilla vaatia. ”Oma ennätys on aina oma ennätys, vaikka voissa paistaisi”, kuulivat kenties jotkut Weightmanin kilvan jälkeen lauleskelevan. Sijalta 18 löydämme Pohjoismaista edustusta, siitä pitää huolen Ruotsin Isabellah Andersson, joka saavutti maaliin 2.27.36 kuluttua lähtölaukauksesta. 19. nopein oli puolestaan Japanin Yoshimi Ozaki ajalla 2.27.43. Tämä saattoi olla 2.23-juoksijalle ja vuoden 2009 MM-hopeanaiselle pieni pettymys, mutta täydellinen maratonwaterloo se ei missään nimessä ole. Sijalla 20 maaliin saapui lopussa tosi pahasti katkennut Kenian Edna Kiplagat (2.27.52), joka oli aivan kärjen tuntumassa vielä 35 kilometrin viistalla. Sitä seuraava vitonen kuitenkin vei häneltä lähes 19 minuuttia ja viimeiset 2,2 kilometriä 40 kilometristä maaliin peräti 9.32. Sitkeästi keniatar kuitenkin taivalsi maaliin, kuten olympiamaratonin henkeen kuuluu. 

Mainittakoon vielä, että alle 2.20 juossut Etiopian Mare Dibaba oli armottoman kilvan 23. ajalla 2.28.48) ja kovat italialaiset Anna Incerti sekä Rosaria Console löytyvät sijoilta 29 ja 30 (2.29.38 ja 2.30.09). Tanskan Jessica Draskau-Petterson oli puolestaan 40. omalla ennätyksellään 2.31.43.  Etiopian alle 2.20-juoksija Aselefech Mergia taas oli 42. ajalla 2.32.03, joten ilman Gelanan voittoa kilpa olisi ollut etiopialaisille täydellinen waterloo kovista tilastoajoista huolimatta. Vuoden 2000 olympiahopeamitalisti, Romanian Lidia Simon oli 45. 2.32.46 kuluttua lähtölaukauksesta ja 79. Japanin 2.23-juoksija Risa Shigetomo (2.40.06). 86:nneksi sijoittui Romanian Constantina Dita (2.41.34), joka puolusti kilvassa olympiavoittoa ja joka on leiponut maratonin parhaimmillaan 2.21:een.

Suomen edustaja Leena Puotiniemi saavutti maalisen linjan heti Ditan jälkeen ajalla 2.42.01. Luultavasti takareisivaivat ovat sen verran syöneet Leenan harjoittelua ja saattoivat vaikuttaa myös kilvanjuoksuun, että tällä kertaa hänen ei ollut mahdollista juosta omaa persoonallista rekordiaan. Hänen ei kannata kuitenkaan olla suoritukseensa pettynyt, sillä paitsi että Puotiniemi juoksi sitkeästi maaliin, hän jätti olympialaisessa kilvassa taakseen 20 juoksijaa (heidän joukossaan vuoden 2004 maastojuoksun maailmanmestari, Australian Benita Willis, ennätys 2.22.36, nyt sijoitus sadas, aika 2.49.38)  + keskeyttäneet (heidän joukossaan Venäjän Shobukhovan lisäksi mm. Britannian Mara Yamauchi, edellisten olympiakisojen kuudes). Puotiniemen ennätyksellä 2.35.54 olisi sijoittunut tällä kertaa olympiamaratonilla sijalle 60. kun vuonna 1984, naisten ensimmäisellä olympiamaratonilla sillä ajalla olisi ollut 16. Sellaiseksi on noussut naisten maratontaso. 

[raasto.com]