perjantai 22. kesäkuuta 2012

Kestävyysjuoksun kisavalintojen synkkä historia

Tommy Granlundin tuore tapaus yhdessä viime vuoden keihässekoilun kanssa osoitti jälleen maamme urheilujohdossa vallitsevan toimintakulttuurin olevan edelleen voimissaan. Tässä toimintakulttuurissa: 1) sovituista ja ilmoitetuista valintakriteereistä ei pidetä kiinni ja 2) joukkueen sisällä urheilijoita kohdellaan eri tavoin, toisin sanoen eri urheilijoihin sovelletaan erilaisia valintakäytöntöjä yhtenäisen linjan sijaan. Espoon Borza kirjoitti jo ansiokkaasti 800 metrin juoksija Granlundin tapauksesta. Seuraavassa käydään läpi joitain räikeimpiä valintaoikeusmurhia lähihistorian ajalta. Kaikkiin tosin SUL ei ole yksin syypää, vaan mukana "soppaa hämmentämässä" on ollut myös Olympiakomitea. Oli miten oli, raasto.com ei unohda.

Seppo Liuttu 1984. Liuttu juoksi 10 000m Tukholmassa 28.06.58. Kajaanin Kalevan kisoissa hän vain varmisteli kisapaikkansa juoksemalla hopealle (eli kultaan Vainion tultua hylätyksi) ajalla 28.46.77. Liuttu kuitenkin jätettiin valitsematta kisoihin, jossa hopea otetiin ajalla 28.06.22 (Mike McLeod, Iso Britannia, samalla myös McLeodin kauden paras tulos).

Jukka Toivola 1984. Toivola juoksi edellisyksynä New Yorkissa maratonin 2.11.35. Toivolaa ei valittu kisoihin. Toivolan vuosien varrella tapahtuneella nöyristelemättömyydellä urheilujohtoporrasta kohtaan lienee ollut osuutta valitsematta jättämiseen.

Reima Salonen 1976. Montrealin kisoissa oli ohjelmassa vain 20 km:n kävely. Olympiakesänä Salonen alitti mm. toisena maailmassa 5000m kävelyssä 20 minuutin rajan. Häntä ei valittu kisoihin. Kisojen jälkeen syksyllä oli ohjelmassa 50 km:n MM-kisa, koska olympiakisoissa tätä matkaa ei kävelty. Salonen oli MM-kisan pronssilla.

Olavi Vuorisalo 1956. Siihen aikaan 3.43,8 oli 1500 metrillä ehdotonta maailman huippua ja parin sekunnin päässä ME:stä. Pienellä Suomella oli kuitenkin varaa jättää tällainen kaveri olympiakisoista rannalle. Tai ei olisi ollut, mutta jättipä kumminkin. Urheilujohtaminen ei ole järkihommaa.

Martti Kiilholma 1984. Kiilholma juoksi olympiavuoden alussa Houstonissa 2.13.30. Kiilholmaa ei valittu kisoihin. Luultavasti häntä rangaistiin keskeytyksestään Helsingin MM-maratonilla 1983 ja täten haluttiin osoittaa, kuka on herra talossa.

Ari Paunonen 1980. 1500m 3.38,8 ja maili 3.55.76 olympiakesänä olisi riittänyt aika monessa maassa olympiajoukkueeseen. Ei Suomessa.

Risto Ulmala 1988. 5000m olympiakesänä aikaan 13.31.17. Sen vuoden maailman kärkitulos ennen olympiakisoja oli 13.15. Ulmalan niukasti Ruotsi-ottelussa voittanut Jonny Danielson valittiin maansa olympiajoukkueeseen ja olympiakisoissa hän juoksi finaaliin ja siinä kymmenenneksi.

Tommy Ekblom 1988. Ekblom juoksi maratonin edellisyksynä New Yorkissa aikaan 2.12.31 ja oli maailman huippuja sisältävän kisan viides. Valinnan kisoihin olisi pitänyt olla 100 % selvä, mutta Ekblomia ei valittu kisoihin.

Kauko Lumiaho 1972. 1500m 3.39,2. Se olisi pitänyt riittää olympianäytöksi. Ei riittänyt. Sen vuoden maailmantilaton kärkiaika 3.36.3.

Pekka Tiihonen 1974. Tiihonen juoksi maratonin parhaimmillaan aikaan 2.15.15, mutta jätettiin valitsematta vuoden 1974 EM-kisoihin, koska "oli keskeyttänyt Münchenin olympiamaratonilla kaksi vuotta aiemmin".

Lars Sörensen 1986. Sörensen alitti EM-kisarajan juoksemalla 3000 metrin esteet 8.29.00, mutta SUL:n "musta käsi" nousi Sörensenin kisavalinnan ylle, kuten Turun Sanomat tuolloin hänen valitsematta jättämistään kuvasi.

Ari Suhonen 1994. 800 metriä EM-kisavuonna 1.45.79. Kisajoukkueeseen valittiin Mikael Söderman (1.45.20), Jarmo Kokkola (1.45.91) ja Esko Parpala (1.45.99). Suomen kasin taso oli tuolloin Euroopan huippua, mutta silti kiriherkkä Suhonen menetti elämänsä mahdollisuuteen jopa EM-mitaliin.

Martti Vainio 1988. 10 000 metriä olympiakesänä 28.02.04. Ei valintaa, ehkä olympiakomitea sai näin kostettua Vainion vuoden 1984 aiheuttaman häpeän, mutta järjellisiä perusteita valitsematta jättämiseen ei ollut.

Sirkku Kumpulainen 1988. Maraton olympiakeväänä 2.35.24 olisi tuloksen puolesta riittänyt olympiavalintaan, varsinkin kun siihen aikaan 2.30-alittajia naisissa oli vähän, vaan eipä olympiakomitean mielestä riittänyt.

Olavi Suomalainen 1972. Suomalainen voittaa olympiakeväänä Bostonin maratonin, joka on maailman tunnetuimpia maratonkilpailuita. Valitaanko hänet olympiamaratonille? Tietenkin, ajattelee järki. Ei, ajattelee olympiakomitea.

Vesa Kähkölä 1988. Bostonissa keväällä 2.16.17 Suomen karsintakisassa paras meikäläinen ja kesällä 25 km radalla 1.15.04. Ei valintaa, josta mm. Juoksija-lehti hermostui usean sivun tulikivenkatkuisessa kirjoituksessaan SM-maratonin kisaraporttinsa yhteydessä 1988.

[Z]



 

Ei kommentteja: