lauantai 27. elokuuta 2011

Kenialaiset kolmoisvoittoon naisten MM-maratonilla

Naisten MM-maraton juostiin Etelä-Korean Daegussa. Siellä MM-maratonhistorian ensimäiseen kolmoisvoitoon juoksivat Kenian kiiturittaret. Paras heistä oli Edna Kiplagat, joka ratkaisi pelin juoksemalla 35-40 kilometrin välisen vitosen 16.11. Siinä rallatuksessa muut eivät kestäneet. 2.20-toonari Kiplagatin voittoaika oli 2.28.43, mikä kertoo jotain kelistä. Keli ei ollut helppo, vaikka Suomen TV-selostaja Antero Mertaranta kuulemma toista väittikin (allekirjoittanut ei katso koskaan maratonlähetyksiä äänen kanssa). Mertarannan kommentti on toki siinä mielessä ymmärrettävä, että selostuskopissa istuessa keli ei varmaan tunnu yhtä pahalta kuin maratonia juostessa.

Hopeaa kaulaansa kilvan jälkeen sai Priscah Jeptoo tuloksella 2.29.00 ja kolmas oli Sharon Cherop 2.29.14 kuluttua lähtölaukauksesta. Cheroppi sai kylläkin jännittää pronssimitskunsa kohtaloa loppuun asti, sillä loppukilometreillä hirveän kovan laukka-loikan aloittanut Etiopian Bezunesh Bekele (2.29.21) sai melkein Cheropin kiinni. Kaukana ei ollut myöskään viidentenä maaliin saapunut raastotar, Yukiko Akaba Japanista (2.29.35). Akaban taannoinen "rento" viimeistelyleiri USA:n Boulderissa siis tuotti japanilaisista parhaan tuloksen. Vielä kuudenneksi sijoittunut Kiinan Xiaolin Zhu:kin ennätti juoksemaan 42 kilometriä ja siihen vielä 195 metriä päälle ennen kuin 2.30 täytyi (2.29.58). Pekingin olympiakisojen ja Osakan MM-kisojen nelonen Zhu oli kenties helpottunut siitä, ettei ollut taas neljäs, kun kerran mitskuille ei ollut asiaa.

Paras Eurooppalainen ja samalla pohjoismaalainen oli seitsemänneksi sijoittunut Ruotsin Isabellah Andersson (2.30.14). Eurooppalaisista myös Portugalin Marisa Barros (9., aika 2.30.29) juoksi hyvin. Anderssonin ja Barroksen juoksut eivät siinä mielessä yllättäneet maratonfaneja, että he ovat viime vuosina vatkuloineet 2.23-2.25-tuloksia kuin leipurit vanukkaita. Sen sijaan japanilaisille kilpa oli raaka pettymys. Vain kaksi heistä sijoittui kymmenen parhaan joukkoon (Akaban lisäksi Remi Nakazato, sijoitus 10., aika 2.30.52), joten ensi kertaa maratonin maailman cupin historiassa Japani jäi ilman joukkuemitalia (Kenia kultaa, Kiina hopeaa, Etiopia pronssia). Pahin pettymys japanilaisista oli viime kisojen hopeamitaliaan puolustanut Yoshimi Ozaki. Hän oli 18. ajalla 2.32.31. On kuitenkin syytä korostaa, että kukaan japanilaisista ei kulkemattomuudestaan huolimatta keskeyttänyt, sillä se ei yleensä kuulu heidän tapoihinsa.

Sitten vähän TV-lähetyksestä. Niin YLE:n kuin Eurosportinkin tv-lähetys oli täysi waterloo. Maratonia näytettiin ensimmäinen tunti, mutta sitten kun 10 lajin keskinkertaisuuksien (10-ottelu) satasen erät alkoivat, paluuta maratonin pariin ei ollut kuin muutamia lyhyitä pätkiä (muutamasta sekunnista muutamaan minuuttiin). Naisten kiekon karsinnan seuraamistakaan ei vieroksuttu. Myös miesten seipään karsinnan verryttellyt tuli hyvin kuvattua katselijoille. On mielenkiintoinen valintakysymys, että samaan aikaan kun maantiellä ratkotaan maratonin mitaleja, keskitytään muiden lajien karsintojen näyttämiseen ja vielä hidastusten ja verkkareiden päälle pukemisten ja pois ottamisten kera. Tämänkertainen TV-lähestys oli surkein sitten Sevillan MM-kisojen 1999. Nämä kaksi muodostavat nyt jaetun pohjanoteerauksen maratontvlähetysten historiassa. Maratonfanien pitäisi saada kotiin sellainen kanavapaketti, josta näkyy Japanin TV. Siellä ei maratonjuoksun parista poistuta hetkeksikään. Sen vuoksi niillä on omat maratonkuvausryhmätkin aina mukana kisoissa. Toivottavasti raasto.comin lukijat lähettävät kirjallista palautetta YLE:lle sankoin joukoin.

[raasto.com]

lauantai 20. elokuuta 2011

Puotiniemen huima veto SM-maratonilla - SUL:n syytä hävetä

Tänään juostiin Helsingissä SM-maraton. Keli oli erittäin tuulinen, reitti tuulelle altis, eikä se muutenkaan kuulu profiililtaan nopeimpiin. Tämä vaikutti väistämättä SM-maratonin tuloksiin. Sen valossa IF Länkenin Leena Puotiniemen oma ennätys, uran ensimmäinen 2.40-alitus, olympiakisojen B-rajan alitus ja jääminen minuutin päähän A-rajasta ajalla 2.38.05 on uskomaton veto. On päivänselvää, että jo aiemmin tänä vuonna MM-rajan alttanut Puotiniemi olisi pitänyt valita Daegun MM-maratonille. Tämän juoksun perusteella siitä ei ole pienintäkään epäselvyyttä, jos siitä nyt oli aiemminkaan. Vähänkään paremmassa kelissa aika oli ollut alle 2.35:n. SUL hävetköön toimintaansa syvään. Puotiniemen takana naisten kilvassa hopeaa otti Iisalmen Visan Eveliina Randelin ajalla 2.55.43 ja pronssia kaappiinsa vei Forssan Salaman Stina Haikka (2.59.46).

Miesten kilvassa tuuli söi aikoja kuin mato omenoita. Sitäkin kuumempaa jännitystä sen sijaan saatiin kamppailussa mitaleista. Turun Weikkojen Mikko Virta jauhoi kärjessä aina 39,5 kilometriin saakka, kunnes Forssan Salaman Marko Vaittinen, Turun Urheiluliiton Jaakko Kero ja LUM:n Mika Penttinen saalistivat Virran Kiinni. Loppukirikamppailussa nopein oli vuoden 2001 mestari Kero ajalla 2.34.22, ennen Penttistä (2.34.29) ja Vaittista (2.34.42). Loppumatkalla neljänneksi nousi Ylistaron Kilpaveljien Joni Saarikoski 2.35.35 kuluttua lähtölaukauksesta ja Virta oli viides ajalla 2.35.52.

Sen pituinen oli tämänvuotinen SM-maraton ja ensi vuoden SM-maraton on täsmälleen saman pituinen. Tämä tietenkin sillä edellytyksellä, että reitin mittaajat tekevät työnsä oikein.

[raasto.com]

maanantai 15. elokuuta 2011

SM-maratonin ennakko 2011

Lauantaina 20.8. kello 15 tapellaan maratonjuoksun Suomen mestaruuksista Helsingissä. Kilvan lähtöajasta voi olla montaa mieltä - tai oikeastaan siitä voi olla vain yhtä mieltä, eli täysin sopimaton, mutta samapa tuo on kaikille kilvoittelijoille. Se kyllä hyvä, että kisa järjestetään Helsinki City marathonin yhteydessä, sillä massamaratoni tuo aina kilvanjuoksijoille lisää tunnelmaa. Lisäksi ulkomaisista kilpaveljistä ja -sisarista saattaa olla pojillemme ja tyttärillemme vetopua varsinkin silloin, jos tuuli käy ylenpalttisen kovaksi, kuten sääennuste kisapäiväksi lupaa.On myös syytä toivoa, että järjestelyjen ammattimaisuuden taso olisi maratonin arvon vertainen.

Naisten kilvassa on vain yksi suosikki. Hän on IF Länkenin Leena Puotiniemi, joka on tälla kaudella jo juossut Tukholman profiililtaan vuoristorataan verrattavalla reitillä ennätyksekseen 2.41.21. Lisäksi Puotiniemi on kipaissut puolimaratonin täysimittaisella reitillä (Forssa) aikaan 1.16.11 ja alimittaisella pätkällä (Savonlinna) 1.15.20:een. Unohtaa ei sovi myöskään hänen Kalevan Kisojen kympin hopeajuoksuaan (34.37.48). Muista mitaleista kamppailevat ehkä viime vuoden mestari, KU 58:n Sanna Kullberg, saman seuran Sari Juuti ja Lahden Ahkeran Pauliina Utriainen. Kaikki heistä ovat pistelleet parin viime vuoden aikana 42195 metriä reilusti alle kolmen tunnin. Jostain syystä ilmoittautuneiden joukossa ei ole KU 58:n Laura Markovaaraa, joka olisi kunnossa ollessaan tarjonnut Puotiniemelle kivenkovan vastuksen.

Myös miesten kilvassa erottuu muutama nimekäs nimi joukosta ennakkosuosikeiksi. Ehkä kovimmalla maratonkeskittyneisyydellä kilpaan lähtee Helsingfors IF:n Wille Keihänen. Hänen kuntonsa on noussut viime aikoina kuin paisunut puuro, josta Forssan Suvi-illassa kipaistu puolikkaan aika 1.09.35 on oiva osoitus. Lisäksi kahdeksankertaisella maratonin SM-mitalisti Keihäsellä on ollut tapana olla SM-maratonilla aina kauden parhaassa vireessään, muistelkaamme vaikka Joutsenon SM-maratonia vuodelta 2002, jolloin Keihänen leipoi tuloksen 2.22.47. Toki vuosina 1999 ja 2000 Keihänen oli SM-puolimaratonilla kauden parhaassa vireessään, sillä niistä kotoiksista jäi tilastoihin kivenkovat ajat 1.06.51 ja 1.05.58.

Myös Turun Urheiluliiton Jaakko Kero ja Turun Weikkojen Mikko Virta ovat olleet viime aikoina kovassa kunnossa, mistä ovat osoituksena herrojen loistavat juoksut Turun Kalevan kisoissa. Kuitenkin se, mikä hieman epäilyttää heidän kohdallaan, on maratonkeskittyneisyys tai oikeastaan sen puute SM-maratonille lähdettäessä. Kaksikko on nimittäin hinkannut ratakisoja koko kesän siksi tiiviisti, että maratonkeskittyneisyys maratoniskutuksineen ja maratonkeston äärimmilleen hiomisineen ei ole voinut olla täydessä tapissaan. Tietenkään ratanopeudesta ei ole maratonilla koskaan haittaa, mutta tuleeko SM-maraton heille liian aikaisin ratakauden jälkeen, jolloin maratonin erikoisharjoitteluun ei ole ollut 100 prosenttisia mahdollisuuksia? Toki molemmat ovat sellaisia kestokoneita, että harvoinpa he hyytyvät, oli matka mikä vain. Esimerkiksi vuonna 2006 Kero juoksi kaksi viikkoa ennen Lontoon maratonia puolimaratonin 1.08. Sitten Lontoossa miehen puolikkaan väliaika oli 1.09 ja lopputulos 2.20. On myös syytä muistaa, että Kerolla on kokemusta siitä, kuinka maraton juostaan alle 2.20. Virta taas veti vuonna 1998 Lidingöloppetin 30 km 1.41:een ja viikko sen jälkeen hän oli SM-maastoissa 12 km:llä neljäs. Vuonna 2002 hän taas veti hirveässä tuulessa maratonin Frankfurtissa 2.23:een, vaikka ei ollut mielestään kunnossa ennen kilpaa.

Mitalisuosikki on myös Forssan Salaman ikimaratonkone Markko Vaittinen. Hän, jos joku tietää, kuinka maratonia juostaan. Se luultavasti on nykyisin toisin, että enää Vaitsa ei taida vetää maratonin erikoisharjoittelujaksolla 20 kilometriä kovaa joka toinen päivä, kuten hän teki vielä 2000-luvun alkupuolella. Enää Vaitsa ei myöskään vedä puolimaratonin kisoja kerran viikossa, kuten hän teki vuonna 2003 valmistautuessaan uransa huipentumaan, 2.20-alitukseen Frankfurtissa. Joka tapauksessa tänä(kin) vuonna Vaitsa on jo ehtinyt pitää maratonilla 2.30-rajaa pilkkanaan ja vatkaa taatusti SM-marationilla kehiin tuollaisen 2.25-2.26 tasoisen tuloksen, mikäli keli on vähänkin suotuisa.

Huhujen mukaan myös Joensuun Katajan Timo Roivas on raisussa kunnossa. Viime vuonnahan Roivas oli SM-maratonin säväyttäjä iskemällä rohkeasti irti pääjoukosta kovinkin kaukana maalista. Vielä silloin ei lento kestänyt mitalisijoilla loppuun saakka, mutta kuinka käy tänä vuonna? Siinäpä maratonfaneille visainen pähkinä purtavaksi. Onpa mukana myös melkoinen joukko muita maratonjuoksijoita, joista moni voi olla korkealla, kunhan maratoni on juostu.

[raasto.com]

keskiviikko 10. elokuuta 2011

USA:n kestojuoksijat MM-Daegussa

Miehet:
800m: Nick Symmonds, Khadevis Robinson, Charles Jock
1500m: Matthew Centrowitz, Leonel Manzano, Andrew Wheating
3000m esteet: William Nelson, Daniel Huling, Benjamin Bruce
5000m: Bernard Lagat, Chris Solinsky, Galen Rupp
10000m: Rupp, Matt Tegenkamp, Scott Bauhs
Maraton: Nicholas Arciniaga, Michael Morgan, Sergio Reyes, Jeffrey Eggleston, Mike Sayenko

Naiset:
800m: Alysia Montano, Maggie Vessey, Alice Schmidt
1500m: Morgan Uceny, Jennifer Simpson, Shannon Rowbury
3000m esteet: Emma Coburn, Bridget Franek, Delilah DiCrescenzo
5000m: Molly Huddle, Amy Hastings, Lauren Fleshman
10000m: Shalane Flanagan, Kara Goucher, Jennifer Rhines
Marathon: Katherine Newberry, Alissa McKaig, Colleen DeRuck (47v!), Tera Moody, Zoila Gomez

[flotrack.org]

maanantai 1. elokuuta 2011

Kalevan Kisojen ennakko 2011

Tämän vuoden yleisurheilun Kalevan Kilpailut eli aikuisten sarjan SM-kisat järjestetään Turussa. Kyseisessä paikassa vastaavat kilpailut on järjestetty aiemmin ainakin vuosina 2001, 1989, 1976, 1954, 1933 ja varmaan eräinä muinakin vuosina. Ehkä historiansa suurimman muodonmuutoksen Urheilupuisto, viralliselta nimeltään Paavo Nurmen stadion koki ennen vuoden 1989 kisoja, jolloin puskutraktori jauhoi vanhan puisen pääkatsomon palasiksi ja tilalle rakennettiin uusi katsomo pukeutumistiloineen. Tällä kertaa Paavo Nurmen stadionille uusittiin ratapinnoite kokonaisuudessaan. Nyt ei siis tyydytty pelkän sisäradan uusimiseen, kuten tehtiin vuonna 2001, mikä asetti pikajuoksua harjoittavat silloin keskenään perin eriarvoiseen asemaan.

Siirtykäämme historiasta takaisin tähän päivään. Tällä kertaa miesten 800 metrillä suurin suosikki voittajaksi lienee IK Falkenin Tommy Granlund. Tämä siksi, että kahta ratakierrosta viime vuonna hallinnut HKV:n Mikko Lahtio ei ole paljon kilpaillut sitten kesäkuun alun ja Granlundin seuratoveri Niclas Sandells keskittyy ehkä päämatkalleen 1500 metrille, kuten on viime vuosina Kalevan Kisoissa tehnyt. Tietenkin hidasvauhtisessa taktiikkajuoksussa voi tapahtua mitä vain, mutta kun Granlund on juossut 800 metriä noin kolme sekuntia kovempaa kuin muut Sandellsia lukuun ottamatta, niin on kumma jos hän ei vie voittoa. Mitalia kärkkyvät myös Karhulan Urheilijoiden Miro Laurila, Pyhäjärven Pohdin Rami Oravakangas ja Lahden Ahkeran Jonas Hamm, mikäli hän juoksee kasin. 1.52-1.53-miehiä on radalla kuin rokkareita sienimetsällä, joten alkueristä tulee erittäin mielenkiintoiset.

IK Falkenin kivenkova maileritalli juhlii todennäköisesti myös naisten 800 metrillä, sen verran kovaa vauhtia Karin Storbacka on esittänyt tänä vuonna kotimaisiin kilpasisariinsa nähden. Toki HKV:n Suvi Selveniuksen ja ennen kaikkea IF Nykarlebynejdenin Heidi Erikssonin kunto on ollut viime aikoina siksi rajussa nousussa, että mitalit eivät totta vieköön lähde jakoon halvalla. Myös Raision Kuulan Heidi Pappila tappelee mitalista kuin timpuri nauloista.

Kuinka sitten mahtaa käydä 1500 metrillä? Miesten kilvan suurin suosikki on Sandells varsinkin, jos hänen kauden kotimaista kärkeä hallussaan pitävä seuratoverinsa Mikael Bergdahl keskittyy samana päivänä juostavalle 5000 metrille. Huhut kertovat Bergdahlin pohtineen tällaista ajatusta mielessään Lapinlahden 3000 metrin päätteeksi. Jos Joensuun Katajan Jukka Keskisalo juoksee tämän matkan, hän on ilman muuta voittajasuosikki, onhan hän tänä vuonna jo kerran kukistanut Sandellsin. Moninkertainen Kalevan Kisamitalisti Jonas Hamm on aina vaarallinen ja mitalia myös himoaa halleissa niukasti Hammille hävinnyt Miro Laurila. Ei ole ihme, jos myös Ylikiimingin Nuijamiesten Janne Ukonmaanaho, Porin Yleisurheilun Tommi Sundell ja Heinolan Iskun Riku Marttinen löytyisivät tulosluettelon kärkipäästä.

Jos Karin Storbacka tavoittelee tuplaa ja juoksee myös 1500 metriä, hän on suurin suosikki naisten kilvan voittajaksi. Helpolla ei Karin kuitenkaan tule kilvassa pääsemään, siitä pitävät huolen kovasti kehittynyt Heidi Eriksson ja Joensuun Katajan Johanna Lehtinen. Tämä tietenkin sillä varauksella, että Johannan jalat ovat juoksukunnossa. Tämän kolmikon takana on suuri ero muihin, mutta taktisessa juoksussa esimerkiksi Suvi Selvenius voi yltää vaikka mihin.

Joensuun Katajan Matti Räsäsen ja Lahden Ahkeran Jussi Utriaisen vire miesten 5000 metrillä on jonkinlainen arvoitus. Tämä siksi, että molemmat kestokovanaamat ovat kärsineet tänä suvena kulkemattomuudesta loistavan kevään jälkeen. Niinpä, jos Mikael Bergdahl valitsee tämän matkan juostavakseen, hänellä on elämänsä mahdollisuus SM-kultaan. Asiasta eri mieltä saattaa kuitenkin olla esimerksi Sjundeå IF:n Jarkko Hamberg, joka jäi viime vuonna, kuten myös Tampereella 2008 katkerasti kilvan neljänneksi. Kilpaan ovat ilmoittautuneet myös Keskisalo ja Ukonmaanaho, mutta tuskinpa he lähtevät tykittämään 5000 metriä, kun tonnivitonen on samana päivänä tarjolla, ellei sitten mitalinnälkä vitosella tule miehille ylivoimaiseksi.

Oulun Pyrinnön Elina Lindgrenillä on Turusta hyviä muistoja, sillä vuosikymmen sitten hän kiisi Turun Kalevan kisoissa naisten 5000 metrin voittoon, silloin vajaan 18 vuoden iässä. Samana vuonna Elina otti myös nuorten EM-pronssia. Edelleen Lindgren on suosikki mielimatkansa voittajaksi. Kovimman vastuksen hänelle voitosta taisteltaessa kenties tarjoaa – mikäli tämän matkan juoksee – IF Nykarlebynejdenin Sandra Eriksson. Myös Oulun Pyrinnön Minna-Maria Kangas, Forssan Salaman Janica Mäkelä ja Nummen Kipinän nuori Meri Rintanen näkevät haaveissaan itsensä seisomassa mitalipallilla, seuransa verkkareita ylpeinä kantaen. Mielenkiintoisesti vitoselle on ilmoittautunut myös Heidi Eriksson, mutta tuskinpa hän 12 ja puolta kierrosta juoksee, vai juokseeko?

Miesten 10 000 metrillä Räsäseen ja Utriaiseen pätevät samat sanat kuin vitosellakin, mutta vaikka miehet eivät täydessä vireessä olisikaan, he ovat silti suosikkeja kärkisijoille 25 ratakierroksen kierrossa. Tietenkin JKU:n Henri Manninen voi olla kympillä tosi kova, mutta viime aikoina mies ei ole juuri kilpaillut. Sjudeå IF:n kaksikko Hamberg sekä Petteri Muukkonen tavoittelevat tietenkin kympiltä mitaleita kuin humppaveikot lavakarismaa.

Jos joku on varmaa, niin ainakin se, että naisten 10 000 metrillä jyrää kesto. Siitä pitävät maratoonarit, IF Länkenin Leena Puotiniemi ja KU 58:n Laura Markovaara huolen. Viime vuonnahan kisan voitti juuri Markovaara ja Puotiniemi vei kotiinsa pronssisen lätkän. Raastoseuraa he saavat taatusti mm. Elina Lindgreniltä ja Valkeakosken Hakan Mira Tuomiselta. Kaikilla näillä riittää kestoa enemmän kuin powermetalbändejä Saksassa.

Jos kaikki suosikit juoksevat miesten 3000 metrin esteet, kilvan ennustaminen on kohtuullisen helppoa. Voitosta näet taistelevat Keskisalo ja Ukonmaanaho ja pronssista puolestaan Seinäjoen Seudun Urheilijain Joonas Harjamäki ja Naantalin Löylyn Rami Tuokko. Sen sijaan silloin, jos esimerkiksi tukun estekisoja tänä vuonna juossut Keskisalo päättää jättää esteet väliin, tilanne on tietysti toinen. Esteissä ei ole paljoa väkeä, mutta kaksi miestä on ja pysyy. Turun Weikkojen Mikko Virta on juossut esteet Kalevan Kisoissa joka vuosi vuoden 1993 Mikkelin kisoista alkaen ja Teivo Stayersin Teppo Syrjälän katkeamaton sarja alkoi Tampereelta vuonna 1996. Vuosien 1997 ja 2007 mitalisti Virta johtaa siis sarjan pituudessa, mutta vuoden 2006 pronssipoika Syrjällä on heittää kehiin aikamoinen valttiässä: hän on ollut joka ainoa kerta pisteillä.

Naisten esteissä Sandra Eriksson on suurin suosikki voittajaksi vammoista johtuvasta keskenkuntoisuudestaan huolimatta. Tiukasti häntä kuitenkin varjostaa Janica Mäkelä edellyttäen että perjantaina juostu vitonen ei rassaa hänen konettaan liikaa esteitä ajatellen. Samat sanat pätevät Minna-Maria Kankaaseen. Mitalia halajaa myös naisesteiden ”virtasyrjälä”, Mira Tuominen. On myös mielenkiintoista katsoa, mihin Karhulan Katajaisten nuori Oona Kettunen yltää juoksussa yli esteiden ja vesihaudan pärskeiden.

Kestävyysjuoksufanit varmaan toivovat, että tällä kertaa keli ei olisi niin kuuma kuin edellisissä Turun Kalevan kisoissa vuonna 2001. Silloin kuulemma joku sälli hyppi kesken miesten kympin vesihautaan vilvoittaakseen ylikuumennutta konettaan tappavalta helteeltä, jolloin lämpötila oli radan pinnassa noin 50 astetta.

Teksti: Z