Tulevana viikonloppuna maratonfanit saavat vahdata silmä kovana maratontuloksia eri puolilta maailmaa täydessä maratonvahtaavaisuudessa. Koska päivä nousee ensiksi idästä, maratonhullujen katseet kääntyvät ensiksi sinne. Etelä-Korean Pyeongtaekissa ravataan kilpa, joka tottelee nimeä Silk road international marathon. Maanmiehistämme ja -naisistamme siellä kilpaan lähtevät ja toivottavasti myös 42 kilometrin ja 195 metrin jälkeen maalisen linjan ylittävät Juha Hellsten ja Pauliina Utriainen. Kilvan jälkeen muuten vuoden 1996 olympiamaratonin hopeamitalisti ja urallaan 10 kertaa maratonin alle 2.10 juossut Korean suuri poika Lee Bong-Ju jakaa nimikirjoituksia maratonfaneille, ainakin järjestäjien ilmoituksen mukaan.Tällaisen raastokoneen nimisen kirjoituksen saaminen saattaa lievittää juoksijain maratonpettyneisyyttä, mikäli maratonpettyneisyydessä olevia juoksijoita kilvan jälkeen esiintyy ja yleensä heitä esiintyy, joskin kaikki haaveilevat olevansa maalissa täydessä maratononnellisuudessa.
Kun maratoni on saatu juostua kaukana idässä, katseet siirtyvät kotimaanosaamme Eurooppaan, jossa Münchenin maraton saa lähtökäskyn ilmeisesti klo 10 paikallista aikaa. Münchenin järjestäjien sivuilla ei ole mainittu sitä, keitä huippujuoksijoita kilpaan lähtee, mutta eiköhän vuoden 1972 olympiastadionilla sijaitsevaan maaliin ravaa ensimmäisenä muutama kenialainen kellojen näyttäessä luultavasti noin 2.08-alkuisia tuloksia. Voi myös olla, että muutama naarasmaratoonari taittaa kestävyysurheilun kuninkuunmatkan ennen kahden ja puolen tunnin täyttymistä.
Tuskin ovat Münchenissä maratonin juosseet saaneet kilpansa päätökseen, kun moni heistä ja muistakin maratonista sekaisin olevista henkilöistä alkavat seurata internetin tai jotkut jopa television välityksellä Chicagon maratonia. Siellä on mukana sellainen osanottajakaarti, että kaikki muu paitsi ME-tulos on miesten kilvassa pettymys. Toivokkaamme, että olympia- ja MM-mitalisteja sekä suurten kaupunkimaratonien voittajia vilisevä osanottajakaarti ei ala kyttäilemään toisiaan viimeisenkin jäniksen lopetettua vetoisan työnsä, vaan paahtavat loppumatkankin täyttä raikua, täynnä maratonluottoa, 100 prosenttisessa maratonkeskittyneisyydessä, 1 / 1 maratonpäättäväisyydessä, vailla tietoakaan maratonpelkääväisyydestä. Sen sijaan Chicagon naisten kilvassa Paula Radcliffen maailmojen ennätyksen rikkominen on yhtä todennäköistä kuin rehelliseksi muuttunut poliitikko.
Toki viikonloppuna juostaan maratoni edellisten lisäksi myös monessa muussakin kaupungissa, kuten Carpissa, Brysselissä, Melbournessa, Poznanissa, Portlandissa, Zgrebissa, Eindhovenissa ja ties missä. Yhteistä kaikille kyseisiin kilpoihin osallistujille on erityisesti maratonin toisella puoliskolla ihmiskehossa vallitseva piinaava maratontuska, johon valtavana erona on maalissa odottava maratonhelpottuneisuus. Erityisesti maratoniin liittyvä itsensä voittaminen ja sitä myötä maalissa vallitseva maratonhelpottuneisuus ovat maratonriippuvuuden polttoainetta. Halu kokea maratonhelpottuneisuus yhtä uudelleen sekä (usein tavoittamattoman) maratononnellisuuden tavoittelelu aiheuttaa monelle maratonriippuvuuden.
[aimsworldrunning.org, ptsports.kr, muenchenmarathon.de]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti